Hymyilisit tyttö vähän

Olen tällä viikolla lukenut lehtiä tarkastellen yhtä asiaa: miten naisia ja miehiä kuvataan. Ensimmäinen huomioni on se, että sanomalehdissä on paljon enemmän miesten kuvia kuin naisten. (Tämä ei tule yllätyksenä: tasa-arvobotti on näyttänyt jo pitäkään, että miehistä nyt vain kerrotaan lehdissä enemmän kuin naisista.)Toiseksi olen katsonut ihmisten ilmeitä: Miehen perusilme saa olla vakava, naiselta odotetaan hymyä.Kuuntelin Planin uusimman podcastin aiheesta. Siinä Plan Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen, valokuvaaja Meeri Koutaniemi ja Suomen valokuvataiteen museon kokoelma-amanuenssi ja Sofia Lahti keskustelevat siitä, miksi naisilta odotetaan hymyä, kun miehiltä taas ei. Pohdinta oli kiinnostavaa:Naisilta ei nimittäin ole aina odotettu hymyä. Itse asiassa, jos katsoo varhaisimpia valokuvia, niin siinä kaikki ovat aika lailla vakavikkoina. Tämä johtuu varmasti paljon myös käytännöstä. Valotusajat olivat niin pitkiä, että pitäisi olla aikamoinen missi, jotta pystyisi pitämään hymyn tasalaatuisena tarpeeksi pitkään.Kuitenkin 1940­–50-luvulta lähtien alkoi hymyn vaatimus: naismallien ja -näyttelijöiden oletettiin hymyilevän kameralle. Pian oletus alkoi koska kaikkia naisia. Hymyilevä nainen on lempeä ja kutsuva, se kertoo naisen lämmöstä ja siitä, ettei tämä ole tuima tai pelottava. Hymytön mies sen sijaan on neutraali, asiallinen toimija. Samoihin aikoihin naisen hymy myös kaupallistettiin valokuvissa: tuote saatiin lempeämmäksi ja houkuttelevammaksi hymyn avulla.Nykyään hymyä saatetaan vaatia jopa kuvien ulkopuolella. ”Näytät nätiltä kun hymyilet”, ”hymyilisit vähän!” ”hymy kaunistaa kasvot!” Jos naisen perusilme on vakava, sitä kutsutaan nimellä bitch resting face.Mutta okei, olen totta kai sitä mieltä, että hymyilevä ihminen on kaunis. Otin juuri tuossa viikonloppuna Alpusta ja Didistä kuvia, ja yritin saada molempia hymyilemään, jopa nauramaan. Hymyilevä ihminen näyttää myös onnelliselta ja siltä, että hänellä on kivaa. No. Alppu ei suostunut ensin hymyilemään, ei edes sen jälkeen kun olin lahjonut sitä kahdella suklaakeksillä. Lopulta alistuin kertomaan hänelle vitsejä: ”Pissa meni kauppaan ja osti purkillisen kakkaa. Sen pituinen se.”Sain ne nauravat kuvat.Hymyssä ei siis ole mielestäni mitään vikaa. Sen sijaan siinä on, jos tytöiltä ja pojilta tai naisilta ja miehiltä vaaditaan erilaisia standardeja. Että naisen pitää olla se lempeä ja kutsuva, mies saa olla vakava.Plan haluaa nostaa #eihymyilytä-kampanjassa esille sitä, miten tytöt ja naiset kuvataan, sillä kuvat luovat kulttuuria. Kulttuuri määrittelee sitä, minkälaisiin asemiin pääsemme elämässä, minkälaista käytöstä kultakin hyväksytään, miten meitä kohdellaan. Asenteet lähtevät pienistä normituksista ja kasvavat pikkuhiljaa suuriksi rakenteiksi. Sukupuolen ei tulisi vaikuttaa siihen, miten ihminen kuvataan.Se, miten kehittyvissä maissa asuvia tyttöjä usein kuvataan, on myös tosi kiinnostava juttu. Tässä Plan pyrkiikin vahvasti siihen, että tytöt näytetään aktiivisia toimijoina, ei pelkästään avun kohteina. Totta kai moni tyttö tarvitsee apua. Pari inhottavaa lukua tähän väliin: Joka vuosi 12 miljoonasta tytöstä tulee vaimo alaikäisenä. Joka päivä 190 teinityttöä kuolee raskauden takia. Joka kymmenes tyttö maailmassa on kokenut seksuaalista väkivaltaa. 200 miljoonaa tyttöä ja naista on kokenut sukuelinten silpomisen.Mutta sitten taas, asiat voivat muuttua hyvin nopeastikin. Podissa Heinänen esimerkiksi mainitsee, että Etiopiassa monissa yhteisöissä, joissa Plan työskentelee, aiemmin sukuelimet silvottiin jopa 90 prosentilta tytöistä. Nykyään ei silvota juuri ketään.Plan alkoi kampanjoida silpomista vastaan, ja tämän avulla etiopialaiset teinitytöt itse saivat lopulta ison muutoksen aikaiseksi. 14-vuotiaat mimmit tekivät juhlan siitä, ettei ketään silvota – aiemmin juhlittiin sitä, kun silpominen oli tehty. Tyttöjen Uncut Girl Club vaikutti ja muutti asiaa maan sisältä päin.Koska Plan tekee tällaista työtä, minä ryhdyin taannoin tyttösponsoriksi. Työ, mitä Plan minun rahoillani saa aikaiseksi – se hymyilyttää. Siitä tulen onnelliseksi.Suosittelen kuuntelemaan Planin uusimman podcast-jakson ja osallistumaan vaikkapa instassa #eihymyilytä-kampanjaan. Tasa-arvon päivän 19.3. jälkeen valokuvaaja Meeri Koutaniemi valitsee yhden kuvan ja kuvaa voittajan.Hyvää naistenpäivää!Lue myös:Tänään minä en hymyile