Kostoni olkoon verinen
Olen tässä miettinyt kostamista viime aikoina. Aina välillä tulee sellainen impulssi, että nyt haluaisin kostaa tuolle ihmishirviölle todella verisesti.
Viimeksi tällainen kostonhimo iski muhun, kun käytiin Mirjan ja Raisan kanssa Berliinissä sellaisessa kivijalkaliikkeessä. Astuttiin liikkeeseen, ihasteltiin tavaroita. Miekkoset ja lapset odottivat puodin ulkopuolella. Mirja tervehti sitä myyjää, mutta mä en jotenkaan ujona muistanut, miten saksaksi sanotaan terve, joten nyökkäsin vain myyjän suuntaan, mutta se ei oikein huomioinut mua tai nyökkäillyt takaisin.
Kun astuttiin liikkeestä ulos, miesmyyjä seurasi meitä kadulle ja kysyi, puhutaanko englantia. Kun sanottiin, että kyllä, alkoi mielivaltainen ryöpytys: "Te olette epäystävällisiä, ilkeitä ihmisiä. Berliini ei kaipaa teidänkaltaisia. Minä haluan tavata vain mukavia ihmisiä, ja te ette ole millään lailla mukavia. Älkää tulko liikkeeseeni enää koskaan!" Se vain huusi siinä raivoissaan meidän lasten edessä, tilanne oli täysin absurdi. Normaalisti mä pystyn aika hyvin sivaltamaan takaisin, mutta nyt en saanut sanaa suustani. (Onneksi Mirja sai, sentään!) Tuossahan kävi oikeastaan toteen se suurin pelko, mitä kaikki ihmiset pelkäävät pikkuliikkeissä: Saako niissä puhua ääneen? Miten myyjälle moikataan? Pitääkö ostaa jotain, jos puhuu myyjälle? Mitä jos mokaan jotenkin? Kääk, menen mieluummin shoppailemaan Prismaan, kun en osaa pikkupuotien etikettiä!
No, sen miekkosen raivoryöpystä tuli aika paha mieli, vaikka se olikin täysin perusteeton ja hullunkurinen. Päätin heti, että kirjoitan hirveät raivopalautteet tästä Yelppiin. Sittenpähän näkee! Siinä kostoa kerrassaan, sellaiselle mulkvistille! Saa tuta semmoset amok-solvaukset, ettei kukaan enää mene siihen paskapuotiin.
Nyt tapahtuneesta on kulunut viikko, enkä todellakaan ole kirjoittanut Yelpiin yhtään mitään. Enkä varmaan jaksakaan. Ramasee, ei pysty. Tunteet laimenee. Pirullista!
Nyt pahoitteluni niille, jotka eivät katso Game of Thronesia, nimittäin pakko vähän viitata niihin juonikuvioihin. Olen miettinyt kostoa myös siksi, että Arya Starkin kostotoimenpiteet ovat niin ihailtavan perusteellisia. (Tässä kappaleessa on sitten spoilerivaroitus.) Arya päättää kostaa kaikille, jotka ovat murhanneet hänen perhettään. Niinpä hän pyrkii itsepintaisesti kovaan koulutuksen, joka opettaa hänet loistavaksi salamurhaajaksi. Hän näkee vaivaa ja hikoilee oppiakseen hyväksi kostajaksi. Joka ilta ennen nukkumaan menoa hän luettelee listan ihmisistä, kenet hän haluaa tappaa: "Cercei, Joffrey, Rorge, The Mountain, Walder Frey..."
Olen kelaillut, että jos toden teolla haluaisi omistautua kostolle, niin kyllähän sitä pystyisi tekemään ties mitä julmuuksia ja aiheuttamaan jonkun elämään hirveää tragediaa ja menetystä. No, en nyt puhu ihan siinä mittakaavassa, että myrkyttäisin kokonaisen suvun (kuten Arya teki). Mutta sillä lailla tiedättehän, alkaisi pikkuhiljaa puhua siitä ihmisestä paskaa kaikille, ehkä vokottelisi tämän ihmisen puolisoa ja tekisi sellaisia pieniä ikäviä juttuja, jotka musertaisivat toisen elämän. Laittaisi pellillisen jäädytettyä pissaa sen postiluukusta sisään.
Mutta kuten jo tuosta Berliinin ikävästä kauppiaasta huomaan, mun kostonhimo sammuu valitettavan nopeasti. En vain sitten kuitenkaan jaksa lähteä eeppiselle carnageretkelle, jotta saisin tyydytyksen epäoikeudenmukaiseen kohteluuni. Se on harmillista. Ja se on myös kovin terveellistä. Koska voi olla, että oma elämä vähän kärsisi, mikäli esimerkiksi koulutuspaikan valinta (kuten Aryalla Faceless Manin opissa), iltarutiinit (kuten Aryalla tappolistansa luetteleminen) ja koko elämän suunta (kuten Aryalla ratsasteleminen ympäri Westerosia tappamassa ihmisiä) määräytyisi sen mukaan, millä pystyisi kostamaan parhaiten.
Toisaalta, en voi syyttää Aryaa, koska hänelle tehty epäoikeudenmukaisuus on hieman suuremmassa mittakaavassa kuin se, miten mua on kohdeltu (esimerkiksi juuri tuo Berliinin huuteleva myyjäukkeli).
Pointtina on siis se, että kostaa kyllä varmasti pystyisi aika mehukkaastikin, mutta onneksi elämässä on kaikenlaista muutakin sisältöä niin, ettei ole enrgiaa tai kostonhimoa niin paljon, että lähtisi toteuttamaan jotain eeppistä takaisin maksun retkeä. Saattaisi olla nimittäin aika kuluttavaa loppujen lopuksi.
Oletteko kostaneet joskus? Miksi ja miten? Kiinnostelee tosi paljon!
Jos kerrotte teidän kostotoimenpiteistä, niin lupaan kertoa, miten mä kostin yhdelle yläkerran naapurille sen bassojumputukset Belgiassa asuessani. Hehheheheh!
Kuva: Meidän äbän otos Kroatiasta viime kesältä
Lue myös:
Kun näen invataksin, ajattelen sinua
Hiljennä Sirpa Selänne päästäsi
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA