Kulttuurimamat kohtasivat

Haa! Mää olen unohtanut täysin kertoa siitä yhdestä perjantaista, jolloin järjestin kulttuurimamojen taidetreffit. (Joo, tiedän, tuo kuulostaa jopa mun korvaan myötähäpeää herättävältä nimeltä, mutta minkäs teet. On mun bloginkin nimi melko myötähäpeää herättävä, eli linja pitää!)

Perjantaiaamuna mua alkoi kotona jännittää ihan kamalasti. Yritin kuunnella Samuli Edelmanin voimaannuttavia biisejä, jotta saisin kerättyä rohkeutta tulevaan. Ratikassa olin jo ihan tiloissa, eikä Alppu ollut ollenkaan kaipaamani wingman. Se nukahti kesken matkan!

Saavuin Kiasmaan paniikin vallassa. Oli paljon vauvoja ja vaunuja ja äitejä, mutta mistä mä tietäisin, ketkä kuuluvat mun viiteryhmääni? Kuvittelin mielessäni jo sellaisen katastrofaalisen narsistisen montaasin, jossa kiertelisin naiselta toiselle horisemassa: "Te ootte varmaan tullut tapaamaan minua!" "Öö, ei. Me ollaan tultu katsomaan Kiasman näyttelyitä."

Onneksi näin lopulta harvinaisen tyylikkäitä äitejä seisoskelemassa vauvoineen siinä aulassa ja tiesin, että nuo näyttävät kyllä sellaisilta kulttuurikodin kasvateilta, että niiden joukkoon mä kuulun! Oli tyylikästä huulipunaa, kauniita korvakoruja, älykkään näköinen katse silmissä. Yksi mimmi oli jopa pukeutunut täsmälleen samalla lailla kuin minä: mustiin maihareihin, mustiin pillifarkkuihin ja mustaan R-collectionin collegepaitaan! (Mua harmittaa, etten muista sun nimeä, lähdit ennen lounasta poijes, niin unohdin kysyä sitä uudestaan! Olit kuitenkin harvinaisen tyylikäs, pakko sanoa.)

Ensimmäisen viiden minuutin aikana pelot siitä, että kaikki menisi päin helvettiä karisivat pois. Ja kyllähän mä tiesin, että jään voi murtaa äitien kanssa ensin horisemalla jotain vauvoista ja sitten jatkamalla kiinnostavampiin aiheisiin (toki vauvat ovat aina kiinnostava aihe). En missään vaiheessa laskenut, paljonko meitä oli yhteensä. Ilmoittautuneita oli joku reilu kolmekymmentä. Musta tuolla oli ehkä parikymmentä naista yhteensä (plus beebot).

Jubailtuamme tarpeeksi pitkään aulassa suunnattiin Mona Hatoumin näyttelyyn. Siinä peltisänkyjä ja videokuvaa ihmisen peräsuolesta katsellessani jutustelin monien eri tyyppien kanssa. Kaikki olivat ihan sairaan kivoja! Ajauduin ihan shokkeloon siitä, kuinka mukavia ihmisiä sitä onkin maailmassa. (Joskus tämä on mun mielestä ahdistavaa: siitä seuraa ajatus, että maailma on täynnä näin mahtavia tyyppejä ja mä haaskaan niin paljon aikaani katsomalla telkkaria himassa!)

Katteltuamme muutaman tunnin näyttelyä, lähdettiin Köketiin. Meitä oli melkoinen vaunuletka siinä rullaamassa, ja yksi ukkeli kysyikin: "Onko teillä joku mielenilmaus meneillään?" 

Köketissä oli pieni alkuhäsläys, kun meidän varausta ei meinannut löytyä. Muutamia tyyppejä taisi tässä kohtaa lähteä kotiin, kun se oli semmosta säätöä. Onneksi saatiin lopulta korvaava kabinetti yläkerrasta. Yksi mun lempijuttuja maailmassa tällä hetkellä on hengailla tilassa, jossa on paljon erinäköisiä beeboja. Ne on niin hypnoottisia! Ja meidän bebbelit olivat kaikki yllättävän rauhallisia, siellä ne vain möngertelivät lattialla, kun me lounastettiin. 

Mun mielestä tunnelma oli koko ajan letkeä ja hauska. Erityisesti jäi mieleen keskustelu siitä, kun jonkun kaveri oli todistanut tilannetta, jossa amerikkalaisäiti vauvoineen oli häädetty pois lentokoneesta, koska vauva ei ollut rauhoittunut. Muu perhe sai matkata, mutta äidin ja vauvan piti lentää seuraavalla koneella. Alettiin miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos kone olisi ollut ilmassa: "Kuule, sun pitää nyt ottaa tämä laskuvarjo ja hypätä ulos rauhoittelemaan vauvaasi. Mikäli se lopettaa matkalla itkemisen, niin tuossa meidän alapuolella lentää kahden minuutin päästä Airbus A380. Se ottaa sut sitten kyytiin."

Musta oli myös virkistävää, miten monenlaisia tyyppejä tuolla oli: juristia, psykologia, muotoilijaa, toimittajaa, opiskelijaa. Kaikenmoisia kivoja ihmisiä, joita yhdisti se, että niillä on hyvä huumorintaju ja vauva (siis hyvä vauva). Mulle jäi tapaamisesta mielettömän lämmin olo. Ai että, ihmiset ovat vain niiiiiin kivoja!

Lopuksi sain jopa suklaapatukan kiitokseksi järkkäämisestä, olin tosi otettu!

*

Koska meillä oli niin hauskaa, todettiin, että tällaista pitää tehdä lisää. Ehkä vähän matalammalla kynnykselläkin. Siksipä päätettin perustaa Facebook-ryhmä (jonka juuri äsken muuten laitoin pystyyn). Sen pointti on huudella lounas/näyttely/käpyttely/kahviseuraa koska vain. Isolla tai pienellä porukalla. Enimmäkseen pääkaupunkiseudun alueelta, mutta toki muualtakin. Ryhmä on suljettu, joten mun puolesta siellä voi horista myös omiaan vauvoista, parisuhteesta tai vaikka Gilmoren tyttöjen vikan jakson viimeisestä neljästä sanasta.

Tietenkin tällaisia ryhmiä on kaikenmoisia jo ennestään, mutta tämä olisi tarkoitettu sellaisille äideille (tai muille joita vauvaseura kiinnostaa, joskaan ei millekään katolisen kirkon papeille), jotka eivät suhtaudu mihinkään vauvanhoidolliseen fanaattisesti vaan ennemminkin huumorilla.

Saa liittyä: Kulttuurimamat-fb-ryhmä on täällä.

Kiitos vielä kaikille aivan mahtavasta perjantaista, oli huippua!

Kuvat: Otin vain pari kännykkäkuvaa Kiasmasta, kun keskityin niin kovasti pitämään hauskaa. Mallina toimii ihana Rakautta ja mamarkiaa -blogin Mari, jolla oli törkeän hieno paita päällään.