Kumpi maksaa laskun?

kahvilla6.jpg

Olen viimeistelemässä rahakirjaani lukua, jossa puhutaan raha-asioista parisuhteessa. Tajusin, että raha tulee oikeastaan vastaan jo ensimmäisillä treffeillä: Kumpi maksaa drinkin, leffalipun tai kahvin? Elämme 2010-luvulla, tasa-arvo on edennyt joidenkin mielestä jo "liian pitkälle", mutta silti tähän tarjoamishommaan liittyy aika vankat sukupuoliroolitukset!

Kysyin nimittäin ig storyssäni, että olisiko kiva, jos mies tarjoutuisi maksamaan ensitreffeillä. 64 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kyllä vain olisi. Ja mitä sitä hurskastelemaan, kyllä minunkin mielestä olisi herttaista ja romanttista, jos mies tarjoutuisi tarjoamaan vaikkapa bissen treffien alkuun. Sitten mä voisin kyllä tarjota seuraavan kierroksen. Tai sitten vaikka seuraavilla treffeillä.

Mutta kun tätä mielipidettä hitusenkin raaputtaa, niin alta paljastuu kyllä patriarkaattinen rakenne. Nykypäivänä kuulostaa vähän ankealta kuulostaa, että defaulttina miehen pitäisi tarjota. Joku kommentoi mulle hyvin: "Samaan kulttuuriin kuuluisi sitten, että miehen suvulle maksettaisiin myötäjäiset sitten kun mennään naimisiin. Ei olla maksamassa."

Ja näin pihinä naisena mietin ennen kaikkea miesraasujen taloutta! Jos joku miekkonen vaikka tinderdeittailee kolme kertaa viikossa, niin joutuuko se sitten aina tarjoamaan naiselle. Jos ei tule toisia treffejä, niin mies jää aina tappiolle. Tulee äkkiä kalliiksi! Tosin kysyin tätä eilen brunssilla kahdelta miespuoliselta ystävältä, ja he sanoivat, että olisi jotenkin alistavaa, jos naisen olisi pakko saada tarjota. Hah! Siinä ollaan edelleen samassa sukupuoliroolien suossa.

kahvilla5.jpg

Sitten kelasin, että me heterot voimme ottaa mallia naispareilta ja kysyin, että millainen etiketti on naisilla, jotka deittailevat naisia? Sain ilahduttavan paljon hyviä viestejä! Suurin osa sanoi, ettei etikettiä oikein ole (mikä ei nyt noin suoranaisesti yllätä), mutta vaihtoehtoja oli muutamia: Se kuka kutsuu, tarjoaa. Molemmat maksavat omansa. Lasku laitetaan tasan puoliksi (ravintolassa).

Sitten oli vähän spesifimpiä vastauksia: "Jos olen esimerkiksi myöhässä / paikka on valittu täysin minua ajatellen / olen joutunut siirtämään tapaamista, niin silloin on kohteliasta vastata toisen huomaavaisuuteen tarjoamalla." Eli mennään tapauskohtaisesti, mikä on kohteliaisuutta parhaimmillaan.

Yksi taas sanoi, että on hauska seurata, kun tarjoilijat arpovat, että kummalle tämä lasku nyt sitten osoitetaan. Heheheh. 

Toisaalta, sain myös tosi kiinnostavan viestin yhdeltä mimmiltä, jonka kokemus oli, että naispareillakin on monesti selkeä roolitus maskuliinisemman ja femmemmän puolison välillä - ja maskuliinisempi tarjoaa (vaikka sitten maksu menisi tyyliin yhteiseltä tililtä, jos on seurusteltu pitkään).

Mutta juu, jäin siihen lopputulemaan, että naisparit hoitavat tämän homman heteropareja paremmin: Ei ole odotuksia, että joku maksaisi ihan vain sukupuolensa vuoksi (etenkään ensitreffeillä) toisen safkat.

Ja nyt kun muistelen omia deittailujani, niin ennen Tikiä kaikki poikaystäväni olivat aina niin hiton rahattomia, etteivät todellakaan mitään tarjonneet, päinvastoin. Tikin kohdalla tilanne oli toinen. (Ehkä mä rakastuin alun perin vain hänen rahoihinsa. No ei nyt! Ihan yhtä köyhiä opiskelijoita oltiin molemmat.) Mutta ei meillä tuolloin ollut mitään mies/nainen roolituksia, vaan ihan vain tarjoiltiin sinne sun tänne. (Herregud, siitä on syksyllä kymmenen vuotta aikaa.)

 

Mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia ja mielipiteitä:

Miten lasku hoidetaan (ensi) treffeillä? Ja jos seurustelet, muistatko miten homma tuolloin aluksi meni?

 

 

Lue myös:

Miksi miehen pitäisi olla naista pidempi?

En riitele koskaan rahasta parisuhteessani

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Previous
Previous

Ihminen ei ole roska

Next
Next

VIIKKO 19