Lapsen voi hankkia yksin
Mulla on yllättävän paljon kolmekymppisiä ystäviä, jotka haluaisivat hirveästi lasta, mutta joilla ei ole kumppania, kenen kanssa lapsen voisi saada. Useimmat heistä ovat naisia. Moni pitää tätä elämänsä suurimpana tragediana. Takaraivossa on koko ajan kolkuttava asia, jota he pohtivat päivittäin.
Mä pystyn samastumaan tähän täysin, koska halusin itse lasta niin monta vuotta. Tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu, kun haluaisi enemmän kuin mitään muuta vauvan, lapsen, oman pikkuisen. Ja tiedän senkin ahdistuksen määrän, kun miettii, että saanko minä lasta, tuleeko minusta koskaan äitiä? Tämä kolmekymppisyys voi olla aivan hirveää aikaa naiselle, jolle lapsenhankkimisjutut ovat ongelmallisia. Vuoden vierivät kamalaa vauhtia, ahdistus kasvaa.
Siksi musta on niin hemmetin kummallista, kun puhutaan jostain synnytystalkoista siihen sävyyn kuin lapsi olisi nipsnaps käden käänteessä hankittava juttu. Eivätkö ihmiset tajua, että tämä on monelle hänen elämänsä repivin haava, suurin tragedia, aivan järjettömän ahdistava juttu, joka pyörii lakkaamatta päässä? Miten siitä voidaan puhua niin kepeästi ja sillä lailla poliittiseen sävyyn kuin lapsen hankkiminen olisi joku harmaa, paperinmakuinen päätös. Va fan?! Musta tällainen puhe on epäinhimillistä ja julmaa.
Yksi mun kaveri päätti, että hän ratkaisee asian 35-vuotiaana, siihen saakka voi ottaa rennosti. Päätös voisi olla suuntaan tai toiseen, mutta sitä ennen asiaa ei tarvitsisi märehtiä. Ihmeen kaupalla hän tuli vahingossa raskaaksi 34-vuotiaana. Mahtavaa! Toinen mun kaveri taas ei ole viekälään päättänyt, ja hän on reilusti yli 30-vuotias sinkku. Jos lasta ei halua nyt mitenkään erityisesti, niin kaduttaako myöhemmin, jos ei hanki lasta? Nämä ovat ihan mielisairaan vaikeita kysymyksiä.
Yksi relevantti vaihtoehto on hankkia lapsi yksin. Se on rohkea päätös, mutta ei mun mielestä enää ollenkaan tavaton. Tiedän useita naisia, jotka ovat hankkineet tällä tavalla lapsen. Tein esimerkiksi juuri jutun Katja Puhakasta, joka hankki lapsen yksin. (Parasta mun orastavassa freelancer-urassani: pääsen yhdistelemään itselleni tärkeitä aiheita, kuten lapsia ja rahaa!) Kyselin Katjalta, paljonko luovutussoluilla hankittu lapsi maksaa. (Koko jutun voi lukea täältä. Tsekatkaa muuten, missä jutun kuvat on otettu, jotenkin kuvaaja sai meidän tunkiosta kivan näköisen!) Lapsen hankkiminen yksin ei muuten ole välttämättä megakallista, Katjalle loppuhinnaksi tuli noin 2500 euroa. (Kyse ei siis ole lapsettomuushoidoista, jotka ovat huomattavasti kalliimmat!) Lapsen hankkiminen sujui Katjalta lopulta aika helposti ja hän on nauttinut elämästään pienen Kaspianin kanssa.
Tietenkin yksin lapsen kasvattaminen voi olla rankempaa ja haastavampaa, mutta ei millään lailla vähempiarvoista kuin toisen ihmisen kanssa. Täällä Lilyssäkin on muuten erinomainen Äitiyskoe-blogi, jossa kolmekymppinen Jenni kertoo siitä, millaista on hankkkia lapsi yksin. On tärkeää, että muiden ihmisten asenteet tai yhteiskunta ei tee yksin lapsen saamisesta yhtään rankempaa tuomitsemisella tai paheksunnalla. Koska edelleen kaikenlaisia hulluja kommentoijia riittää, jotka horisevat jostain ydinperheonnesta. Blaa blaa blaa, tekee mieli vastata.
Hesarissa oli eilen Anu Kantolan upea kolumni siitä, miten ajatus siitä, että ydinperhe on ainoa oikea vaihtoehto, on täysin aikansa elänyt (ja nimenomaan oman aikansa, koska ydinperhe vain tuli ja meni, se ei ole mikään historiallinen itsestäänselvyys).
On sydäntäsärkevä ajatus, että ihminen, joka haluaisi lasta kovasti, ei saa sitä. Tunne voi olla niin perustavanlaatuinen, ihan sellainen fyysisenä tuntuva kaipuu. On paljon ihmisiä, jotka jäävät tahtomattaan lapsettomiksi. Esimerkiksi miehet, jotka haluasivat hankkia yksin lapsen, ovat paljon huonommassa asemassa tässä asiassa kuin naiset. Tunnen valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan.
Olen myös täysin varma siitä, että ihmiset, jotka haluavat kovasti lasta, ja lopulta saavat vauvan, ovat ihan superhyviä vanhempia. Siksi vaatimus jostain ydinperheestä on typerä, ihmisillä on niin erilaisia tilanteita.
Jos sinulla on lapsi, niin halusitko sitä pitkään? Kuinka pitkään?
Tai haaveiletko nyt lapsesta?
Kuvat: Löysin jostain kätköistä tällaisia 360-kameralla otettuja kuvia, kun testailin semmosta kameraa yhtä lehtijuttua varten. Alppunen taitaa olla tässä jotain puoli vuotta.
Lue myös:
Vauvavuotena ystävät ovat tärkein juttu
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA