Kerro ammattisi plussat ja miinukset!

opiskelu.jpg

Huh! Olen nyt saavuttanut mielestäni hyvän ratkaisun tähän eeppiseen urakriisiini. Haluan kuitenkin vielä piehtaroida tässä aiheessa tovin. Kuten aiemmin mainitsin, mietin viime vuonna pitkään, että vielä voisi vaikka kouluttautua uudestaan ja valita itselleen ihan uuden alan. Nyt just en aio sitä tehdä, mutta mulla kävi mielessä vaikka mitä vaihtoehtoja.

Tällaista pohdintaa jarruttaa kuitenkin se, etten tiedä, mitä muut ammatit oikeasti pitävät sisällään. Millaisia kivoja ja ärsyttäviä juttuja niissä täytyy tehdä tai millaisia asioita niihin liittyy, joita ei kouluttautuessa vielä tajua? Haastattelin viime syksynä Niina Lahtista, ja hän purki hyvin sitä, miten vääränlaisiin mielikuviin kateus muita ammatteja kohtaan perustuu: Eri ammattien eri puolista (etenkin huonoista) pitäisi puhua enemmän. Tämä antaisi perspektiiviä omaan ja muiden työhön. Lisäksi ne, jotka vasta miettivät, miksi ryhtyvät, saisivat ihan konkreettista tietoa potentiaalisista urista.

Mulla on aika stereotyyppisiä käsityksiä siitä, millaisia hyviä puolia eri ammateissa on. Ja oikeastaan en tiedä ollenkaan, mitä huonoja puolia niissä on. Otetaan pari esimerkkiä. Nämä perustuvat nyt tällaisiin lapsenomaisiin uskomuksiin siitä, millaista mun elämä olisi, jos olisin jotain muuta kuin toimittaja:

 

Opettajana mulla olisi ihanan pitkät lomat ja saisin olla paljon innostavien nuorten kanssa tekemisissä.

Arkkitehdit ovat sekä luovia että älykkäitä ja varakkaita, eli kaikin puolin siistejä tyyppejä.

Mä voisin olla vaikka lääkäri, jolloin tienaisin enemmän rahaa kuin nyt ja yhteiskunnassa mun duunia arvostettaisiin huomattavasti enemmän.

Jos olisin juristi tai ekonomi jossain mässyssä firmassa, niin sama.

Jos olisin tosi hyvä näyttelijä, mulla olisi paljon faneja ja saisin kiitosta ja ylistystä osakseni. (Okei, tämä on kyllä sitä osastoa, etten itsekään usko. Musta ei vain ikinä tulisi hyvää näyttelijää, ei vaikka mamma olisi marrsittanut mua Kansallisteattrin näyttämöllä joka viikko.)

Sähkö- tai putkimiehenä töitä ja rahaa riittäisi, lisäksi mua pidettäisiin luultavasti ihanan edistyksellisenä (koska olen nainen). 

Kampaaja on semmonen nykyajan cool käsityöläisammatti, joka saa oikeasti jotain konkreettista aikaiseksi. Heitä ei myöskään digitalisaatio tee tarpeettomaksi.

Kulttuurituottajana voisin olla perillä siisteimmistä kulttuuriskenessä tapahtuvista jutuista ja tapaisin koko ajan kiinnostavia ihmisiä ja tekisin uusia juttuja.

Koodaajana tai digitaalisena palvelumuotoilijana mua vasta ylistettäisiinkin, tällä hetkellä ylipäänsä kaikki it-alalla työskentelevät naiset ovat Suomen koko kansan messiaita.

Psykologina saisin tutkia ihmismielen olemusta ja ymmärtäisin ihmisiä niin paljon paremmin.

Sairaanhoitajalla olisi töitä melkein missä kaupungissa tahansa, ja voisi valita laajasta skaalasta, mihin haluaa erikoistua.

Valtion virkamiehenä (vaikkapa ministeriössä) olisin uskottava ja saisin vaikuttaa asioiihin. Ehkä pääsisin kiinnostaviin kansainvälisiin hommiin.

Biologina tai geologina ymmärtäisin maailmaa paremmin.

Tutkijana olisi oma vapaus, tekisi maailmasta paremman paikan ja saisi olla älykkäiden ihmisten kanssa tekemisissä (ja matkustella upeisiin konferensseihin ulkomaille!).

Näitähän kuulkaa riittää!

 

Olen miettinyt vuoden aikana, että on hassua, kun sitä joskus 19-vuotiaana aika satunnaisesti valitsi "random humanistisyhteiskuntatieteellisen alan" miettimättä yhtään sitä, miksi mä valmistun, millä palkalla, millä statuksella tai millä työnäkymillä. Millaisella työarjella tai lomilla. Silloin olin niin nuori ja tietämätön, että miten olisin edes voinut tietää erilaisten alojen ja ammattien hyviä ja huonoja puolia.

Tosin oikeasti mä uumoilen tietäväni, miksi valitsin juuri tämän alan. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin. Suomessa koulutus ja jopa tietyt ammatit periytyvät, koska ihmiset eivät tiedä tarpeeksi muusta: on helppo valita tuttua.

 

Mutta siksi mua nyt kiinnostaakin tosi paljon kuulla:

 

Mitkä ovat ammattisi hyvät ja huonot puolet? Ihan rehellisesti!

Lupaan kertoa kommenteissa myös toimittajana olemisen hyvät ja huonot puolet.

 

Kuvassa: Viime vappuna vielä mietin, pitäisikö mennä uudestaan opiskelemaan

 

Lue myös:

Urani pikakelauksella

Urakriisi kasvaa

Urakriisin ratkaisu (eli minäpä irtisanouduin!)

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Previous
Previous

Lapsen voi hankkia yksin

Next
Next

Saako äitiyslomalla tehdä töitä?