Lokakuun hommia
Syyskauden puoliväli on käsillä, ja elämä on täynnä kivoja mainitsemisen arvoisia juttuja.
Gaala-humua ja somenostalgiaa
Juhlittiin viime viikolla ääikirjoja Storytel Awards -gaalassa. Säekenöivä ilta, on ihanaa nähdä ihmisiä päällään sitä parempaa seppälää.
Erikoisia aikoja
Mulla on siitä kummallinen tilanne elämässä, että on tosi vähän töitä.
Joulukalenteri luukku 8: Mitä oisin jos en ois?
Julia: Kerro mitä tekisit jos et olisi vaikuttaja / toimittaja / kirjailija, kysyi Hanne.
Mikro-opinnoilla lisää ammattitaitoa – ja ehkä palkkaakin!
Kaupallinen yhteistyö: Haaga-Helia & xamk
Mä olen ajatellut, että työelämässä pärjää, kun oppii vaivihkaa koko ajan jotain uutta. Olen monesti miettinyt, että varmaankin jossain vaiheessa uraa tulee vastaan hetki, kun pitäisi suorittaa jokin uusi tutkinto.
Syksy, ei ihan vielä
Jos mä olisin heinäkuun lopulla tiennyt, että vielä syyskuun puolivälissä voi olla iltakasilta t-paidassa ja sandaaleissa ulkona, en olisi paljon kesän loppumista haikeillut.
Melkein kaikki perheestä
Melkein kaikki perheestä -podcastin ensimmäinen jakso on ulkona.
Täpötäysi toukokuu
Toukokuu on ollut aivan täyteen sullottu kuukausi, ja samaan aikaan tuntuu, että tästä tämä hulluus vasta lähtee! Nimittäin kesä ja kaikki ihanuus!
Viisi kertaa psykologilla
Kaupallinen yhteistyö: Merikratos
Tämän syksyn alussa mietin, että haluaisin jutella ammattilaisen kanssa erinäisistä öisin valvottavista asioista.
Tärkeä osa minua: ammatti-identiteettini – näin se on muodostunut
Kaupallinen yhteistyö: Akava ja akavalaiset liitot
Olen ollut nyt monta viikkoa äitiyslomalla, eli melkein tekemättä töitä. Tämä on ollut kiinnostavaa aikaa siinä mielessä, että on tullut mietittyä:
Millainen rooli ammatti-identiteetillä on osana minua?
Toinen ultra: raskausviikot 21–25
Joulukuu oli viimeinen työntäyteinen kuukausi, onneksi. Tosin joululoma kahden kinastelevan epelin kanssa vailla tekemistä ei oikein tuonut vielä toivottua lepoa tähän tomumajaan.
80 kakluunin talo
Kaupallinen yhteistyö: Rakli ry
Olen kävellyt tästä ohi monesti ihaillen talon koristeellista ulkosivua ja miettinyt, että kukakohan onnekas tätä rakennusta mahtaa käyttää.
Kerrottiin sisaruksille: raskausviikot 17–20
Marraskuussa koin onneksi keskiraskauden auvoa, sillä muuten elämä ei ollut niin auvoisaa. Koko kuukauden oli nimittäin aivan järjetön kiire, mikä johti stressaamiseen, mikä johti unettomuteen, mikä johti siihen, että elämä oli yhtä suurta suorittamista.
Kun kuitit katoavat
Kaupallinen yhteistytö: ReceiptHero
Aiemmin puunhalaaja minussa kihisi. Sitten latasin sähköisiä kuitteja keräävän sovelluksen.
Vihan valtatiellä
Viime toukokuussa Yleltä kysyivät, että kiinnostaisiko minua olla mukana videoilla, joilla pyritään parantamaan internetin keskustelukulttuuria. Todellakin!
Tältä näytti vuosi 2021
Valitsin 195 kuvaa, jotka kuvaavat hyvin vuottani 2021. Ja kun näitä katsoo, tulee kyllä olo, että aika kiva vuosi tämä ainakin suurimmaksi osin oli. Vaikka tylsyyttä, surua ja valtavaa ärsyyntymistäkin mahtui joukkoon.
Merkki onnen hyrskäyksestä
Meidän työhuoneella Folkella on kaksi tällaista pyöreää kahvikuppia, joista rakastan juoda kahvia. Minulle tulee niistä aina sellainen viba kuin olisin huoletonna jossain pariisilaisessa katukahvilassa haistelemassa ulkomaisia tuulia
Mitä lamassa oikein tapahtui? Talouskinkerien vieraana Suvi-Anne Siimes
Kaupallinen yhteistyö: Suomen Ekonomit
Moni on nyt viime aikoina katsonut Politiikka-Suomen lamajakson. Minä olen syntynyt 1987 ja lama on alkanut kiinnostaa nyt enemmän. Lapsena sitä eli, mutta silti ilmiöstä sai aika hataran kuvan. Laman vuodet olivat vuosina 1990–1993, ja aloitin koulun vuonna 1994.
Voittaja fiilis
Keskiviikkona julistettiin Finlandia-voittajat. Tieto-Finlandian voitti oikeutetusti Osmo Tapio Räihälä kirjallaan Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa. Olin hirmu iloinen ja onnellinen Osmo Tapion puolesta, mutta niin olen myös itseni puolesta. Tieto-Finlandia-ehdokkaana oleminen on ollut yksi mun työelämän upeimpia juttuja.
Lämmitin käsiäni ja sydäntäni: Ostin työtä Suomeen
Kaupallinen yhteistyö: Suomalaisen Työn Liitto
Kävimme sunnuntaina Suomenlinnassa vuotuisella tonttupolkureissulla. Matkalla lautalle tajusin, että sormeni tulevat jäätymään päivän aikana: viisi vuotta vanhojen nahkasormikkaiden sisäkarva oli kulunut kokonaan irti, käsineet olivat kuin jääkalikat. Ilahduin valtavasti, kun muistin että Kauppatorilla on Tuomaan markkinat: täältä löytäisin varmasti uudet tumput – ja mikä parasta, myyjältä saisi tietää heti niiden alkuperän.