Lokakuun hommia
Syyskuun lopulla huvilalla oli vielä täysi kesä.
Lokakuun puoliväli elikkä syysloma saavutetaan pian, ja käytännössä tämä tarkoittaa syyskauden puoliväliä. Elo- ja syyskuu ovat takana, marras- ja joulukuu edessä.
On ollut syksyiseen tapaan todella haipakkaa. Välillä katson mun to do -listaa, joka tuntuu viholliselta, joka pitää voittaa. Tai vähintäänkin peliltä, jossa olen jatkuvasti pikkusen tappiolla. Mutta välillä saan rämmittyä kuiville ja sitten tuntuu kivalta.
Syksyt on kyllä mulla aina tällaisia. En todellakaan lesoile kiireellä, en usko että kauhean moni mun viitekehyksessä oleva ihminen enää lesoilee. Kyse on enemmänkin ahneudesta (eli otan paljon töitä) ja toiseksi elämänhallinnan puutteesta, eikä kumpikaan ole mikään suuri lesoilun aihe.
On vain niin paljon tehtävää koko ajan!
Ylen podcast, kirja, somehommat, ja sitten marraskuu pitää irrottaa isänmaalle. Lisäksi remontti ja jossain vaiheessa muutto. Tekemistä on!
Lapset aiheuttavat sen, että töitä ei tehdä iltaisin tai viikonloppuisin, mikä tarkoittaa sitä, että klo 9—16 välisenä aikana mulla on minuuttiaikataulu. Hommat pitää saada tehtyä.
Muuutta! On paljon kivoja juttuja, joten keskityn niihin. (Ja kyllä nuo työjututkin ovat kivoja.)
Mmmmm syysuinti!
Vasta maalatut seinät ja keittiön kaapit lattialla.
Ensinnäkin, remppa on jo totta tosiaan pitkällä. Asunto näyttää ihanalta, ja olen sisustanut sitä mielessäni jo tosi pitkälle. Ainakaan näillä näkymin ei olla ostamassa uusia kalusteita sinne, ehkä jotain pitää bongailla torista tm, mutta sen näkee sitten. Ihanaa päästä siihen vaiheeseen pian.
Kaikki roikkuu nyt verkkokaupan vuoksi, jonka toimitusajat (1-2 päivää sekä 4-6 viikkoa) ovat tarkoittaneet 7, ehkä 8 viikkoa. Niinpä eteisessä ei ole lattiaa eikä seinissä listoja. Niinpä raksatyypit eivät viitsi tulla vain keittiön kaappien takia paikalle.
Mutta pian!
Keittiön sininen on juuri sellainen, minkä halusin!
Pidettiin perinteinen “vain sisarukset ja äbä ja Juha” -viikonloppu lokakuun alussa ja käytiin Nuuksiossa. Haltia Lodge oli kiva ja tyylikäs paikka, ja Nuuksion metsässä samoilu ihanaa.
Se on keski-ikää taikka jotain muuta, mutta kyllä on nykyään niin, että aina kun menee ihminen metsään, siitä tulee hyvä mieli. Eli metsää lisää elämääni merci beaucoup.
Lisäksi hauska juttu oli se, kun liityin Lounametsä-metsänhoitoyhdistykseen. Sieltä soitti ihminen, joka kysyi, että mimmosta palvelua tarttisit. Sanoin, että haluaisin tehdä mun 4 ha metsästä luonnonmetsän, semmosen että siellä olis paljon luontoarvoja. Puut on harvennushakattu vuonna 2014, joten mikään suojelukohde sei ei ole.
Ajattelin etukäteen, että sieltä joku örisee että KYLLÄ SE ON TYTTÖ HYVÄ HAKATTAVA TUO. Mutta ei! Mulla oli aivan stereotypinen käsitys. Tää metsänhoitaja, joka lupasi tulla kattelemaan mun metsää ensi viikolla, sanoi, että ilman muuta voidaan tehdä suunnitelma sen mukaan, että luontoarvot kohenee. On nekin arvoa!
Ihanaa!
Lokakuun alku, kuuma!
Sofia eteerisesti Nuuksiossa.
Sofia ja Julia eteerisesti Nuuksiossa.
Ja vaikka olen valitellut kiirettä, niin oon mä sitten ehtinyt myös nähdä Raisaa ja Mirjaa aamiaisella, käydä kivoilla lounailla ja harrastaa liikuntaa. Juossut ja käynyt kehonpainotreeneissä. Eli kyllä niitä kivoja juttuja saa aina välillä ahdettua turbopäiviinkin.
Rakastan juosta Verkkosaaressa, se muuttuu koko ajan!
Ja sitten yksi tosi kiva juttu on se, että me perustettiin Hannen kanssa Julia ja Hanne vastaa -podi, vähän sattumalta ja täysin huviksi. Se on spotifyssä kuunneltavissa ilmaiseksi, jaksot ovat 10 min pitkiä ja ajatus on, että yksi kysymys, lyhyt vastaus ja that’s it. Aiotko tehdä somehommia ikuisesti? Mitä häpeät? Mitä sulle lasten kasvatus merkitsee?
Tällaisia juttuja, joita keskustellaan kahvilla noin muuten, mutta nyt laitettiin puhelimen sanelin päälle ja laitettiin ne nettiin. Suhtaudutaan tähän kuin blogiin: hauska tehdä silloin tällöin, ei tartte saada rahaa, mutta kiva tehä jotain hauskaa uutta.
En pidä tätä samanlaisena työnä kuin Ylen MKP-podia, joka taas on ihan journalistista duunia, jonka jokainen jakso vaatii pari palaveria, pari haastattelua, paljon kässäämistä ja vaivaa. Tämä mun ja Hannen setti on semmonen hölinä-hauskuuttelu.
Lasten kanssa illat puistossa ovat olleet IHANIA.
Mä tykkään noista lapsista. Tosi tosi paljon. Niiden kanssa on kiva ja maadoittavaa hengailla, ajaa takaa ja leikkiä hirviötä tai Peikko Sillanalla leikkitelineissä, keinuttaa, opettaa skeittilaudan päällä pysymistä (en osaa itsekään), auttaa kiipeämään puuhun ja kaikkea sen semmoista.
Eilen pakkasin yhteen termariin lämpimät kaakaot ja toiseen kofeiinittomat kahvit ja sitten meillä oli suloinen puistohetki. Illat toki pimenee nyt aikaisin, mutta kyllä sitä pimeässäkin voi leikkiä.
Aina kun telineessä on kaupunkipyöriä, elämä on juhla!
Eeva ja Heikki kutsuivat niiden luokse tekemään "japanilaista kotiruokaa". Ne julkaisivat just aiheesta kirjan (Teos 2024).
Katsokaa mikä temaki!
Tulin juuri Heikin ja Eevan kotoa, meillä oli IHANA ilta. Tehtiin yhdessä japanilaista kotiruokaa, temakeja, onigirejä, sellaisia hauskoja helppoja ja tosi hyvän makuisia juttuja. Tämä niiden uusi kirja Oishii Japanilaista kotiruokaa on aivan ihana! Ja aion todellakin kokkailla sieltä hauskoja pikku paloja lähitulevaisuudessa ystävilleni!
Että juuuuups! Kivoja asioita. Pian alkaa lasten syysloma, se viikko menee tasapainotellessa työn ja lasten kanssa, mutta kyllä mä uskon että tästäkin selvitään, vieläpä niin että on kivaa.
Ainakin mun isosisko perheineen tulee nyt aluksi muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Suunnitteilla on mm Heurekaa ja Flamingoa, ehkä jotain museohommaakin.
Nyt vähän Nobody Wants This -sarjaa ja sit hyvvöö yötä!
