Täpötäysi toukokuu
Toukokuu on ollut aivan täyteen sullottu kuukausi, ja samaan aikaan tuntuu, että tästä tämä hulluus vasta lähtee! Nimittäin kesä ja kaikki ihanuus!
Kevään viimeinen päivä on käsillä. Mulla on vähän haikea olo ollut koko päivän, sillä tämä on myös mun vanhempainvapaan vika päivä. Huomenna, kesäkuun ensimmäisenä, meidän lapset jäävät pitkälle lomalle, ja Tiki aloittaa oman vanhempainvapaansa.
Koska huomenna meillä yksi eskarilainen päättää päiväkotitiensä (olen myös tästä aivan haikeissani!), halusin tehdä päivästä ikimuistoisen. Niinpä varasin laivaliput samalle illalle: Huomenna alkaa meidän reilun kahden viikon interrail!
Tällainen on matkasuunnitelma:
1.–2.6. laiva
2.–4.6. Göteborg
4.6.–6.6. Skagen/Frederikshavn
6.–8.6. Aarhus
8.–11.6. Billund, Legoland
11.–14.6. Kööpenhamina
14.-15.6.Yöjuna Köpiksestä Tukholmaan
15.–16.6. laiva
Käymme nopeasti Helsingissä pesemässä pyykkiä ja suuntaamme välittömästi Turkuun ja huvilalle, sillä minulla on 17.6. liput Kesärauhaan!
No niin, mutta nyt oli tarkoitus puhua toukokuusta. Tosiaan. Olen tehnyt tosi paljon töitä. Se on ollut välillä vähän tuskaista, sillä Tiki on edelleen ihan täyspäiväisesti töissä ja sitten on pitänyt järjestellä kaikenlaista lastenhoitohommelia. Mutta onneksi työt ovat palkitsevia ja kivoja, ja nyt musta tuntuu tosi kivalta, että alan tehdä rauhassa ja täyspäiväisesti näitä juttuja ensi syksynä! Nimittäin perheaiheista podcastia, johon tulee vakkarivieraiksi mun valitsema maailman kivoin jengi (tuossa näette osan siitä, olen otellut vähän selfieitä).
Meillä oli Ylellä mahtavat kuvauspäivät. Oli ihanaa, kun ammattimeikkaaja laittoi mut parina päivänä. Teki mieli vain ottaa valtavasti kuvia itsestäni (minkä teinkin) sekä sopia tapaamisia ihmisten kanssa (minkä teinkin), jotta he näkisivät minut tällaisessa tällingissä. Ai ai!
Ja podista tulee aivan super hyvä. Nauhoitettiin sitä jo pari jaksoa, elokuussa alkaa sitten!
Mitäs muuta! Olen käynyt jo kahtena viikonloppuna huvilalla nauttimasta kesästä ja elämästä. Siellä metsän keskellä tulee vain sellainen olo, että tätä elämän pitäis olla! Mä olen ajatellut jo semmosta radikaalia ratkaisua, että pitäisin jonkinlaisen puhelinbreikin heinäkuussa, että vain jotenkin yrittäisin olla läsnä niiden ihmisten elämässä, jotka ovat paikan päällä. Kassellaan!
Yksi hieno saavutus oli, kun juostiin Mirjan ja Raisan kanssa 15 kilsaa. Olen koko kevään käynyt sellaisissa voimatreeneissä ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että keho saavuttais jonkinlaista paluuta ennen raskauden aikaa. Tosin ei kyllä mene kaikki housut vieläkään päälle, saa nähdä menevätkö koskaan.
Äitienpäivä oli ihana! Tiki järjesti mulle aamiaisen sänkyyn (vanukasta ja kukkia!) ja sitten tehtiin vähän sellainen Lapset saa päättää -päivä. Päätös oli Hesburger, Vuosaaren uimahalli ja Tokoinrannan leikkipuisto, jossa nähtiin T ja Mirja. Illaksi Tiki teki ihanaa parsarisottoa. Mulla oli illalla vahva fiilis, että tämä on ollut tähän menneisen elämäni paras äitienpäivä.
Me ollaan juhlittu meidän ihanaa 4-vuotiasta! Ensin huvilalla serkkujen kanssa, sitten kaupungissa kavereiden kesken. Se on jotenkin niin ihana typykkä! Niin vauhdikas ja ponteva ja sanavalmis joka tilanteessa. Olen siitä aivan jatkuvasti ylpeä ja nauran sen jutuille aivan joka päivä.
Sitten oli vielä Hannen 40 v synttärit! Ah!
Alun perin mun oli tarkoitus juhlia äbän ja Juhan 20 v hääpäivää tuolloin, mutta koska lapset olivat kipeinä, ei lähdetty siirtämään koko perhettä Turkuun. Niinpä pääsin käymään Hannen juhlissa, ja vitsi että oli ihanaaaaa!
40-vuotiaana (johon on neljä vuotta) haluaisin olla kuin Hanne: tuntea itseni koko ajan paremmin, olla elämässä hyvässä kohdassa perheen ja ystävien suhteen, nauttia! Tehdä tommosia rohkeita juttuja kuten muuttaa Espanjaan perheen kanssa kolmeksi kuukaudeksi. Olla yhtä hyvä ystävä kuin Hanne on! Hän säteili sellaista onnea juhlissaan, että se tunnelma seurasi mua pitkälle tähän viikkoon. Kävin Merjan kanssa lillumassa paljussa, ai ai ai miten ihanaa!
Tänään olen viettänyt viimeistä vanhempainvapaan päivääni. Haikeuksissa, onnellisena, ennen kaikkea valtavan kiitollisena siitä, mitä kaikkea olen saanut tänä vuonna kokea. Tämä on ollut niin taivaallinen vuosi, että tässä riittää muisteltavaa koko loppuelämäksi.
Ja kuten Hanne sanoi: Nyt se vain paranee.
Huomenna reilaamaan! Katsotaan, päivittyykö blogi raiteilta, olisi hauska tuupata myös tänne jotain pieniä tuokiokuvauksia!
