Mitä lamassa oikein tapahtui? Talouskinkerien vieraana Suvi-Anne Siimes

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Ekonomit

Suvi-Anne Siimes valmistui ekonomistiksi juuri laman kynnyksellä.

Moni on nyt viime aikoina katsonut Politiikka-Suomen lamajakson. Minä olen syntynyt 1987 ja lama on alkanut kiinnostaa nyt enemmän. Lapsena sitä eli, mutta silti ilmiöstä sai aika hataran kuvan. Laman vuodet olivat vuosina 1990–1993, ja aloitin koulun vuonna 1994. Toki lama säteili vielä pitkälle koulupolkua, sillä nimenomaan lamassa tehtiin erinäisiä säästöleikkauksia, jotka sitten näkyivät ysärillä kaikkialla.

Minua kiinnostaa se, mitä silloin oikeasti tapahtui. Mikä homma tämä devalvaatio ja ulkomaanvaluuttalainat sitten oikein olivat?

Toiseksi viimeisellä Talouskinkerit-kerralla puhuimme Suvi-Anne Siimeksen kanssa suhdannevaihteluista. Suhdannevaihtelu tarkoittaa talouskasvun vaihtelua lyhyellä aikavälillä (tyyliin kuukausia tai vaikka kvartaali eli neljäsosavuosi). Käytännössä sitä mitataan BKT:lla.

Aikaa, jolloin talouskehitys on sekä BKT:n että työllisyyden perusteella arvioituna keskimääräistä selvästi heikompaa ainakin usean kuukauden ajan, kutsutaan usein myös taantumaksi. Poikkeuksellisen syvää ja pitkäkestoista taantumaa kutsutaan myös lamaksi.

Suvi-Anne Siimes suosittelee näitä kolmea kirjaa, mikäli haluaa perehtyä lamaan enemmän:
Hulkko Kustaa & Pöysä Jorma: Vakaa markka Puheenvuoroja Teot ja tarinat
Anu Kantola: Markkinakuri ja managerivalta: poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä
Esko Aho: 1991: Mustien joutsenten vuosi

Suvi-Anne Siimes, joka on nykyään Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja ja ollut vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 1999-2007 (ja hoitanut monia ministerin salkkuja, kuten valtiovarainministerin pestiä), valmistui yliopistosta ekonomisti juuri laman kynnyksellä.

Hän kertoi keskustelussamme, että hänellä oli juuri kolmas lapsi tulossa ja hän oli ajatellut, että totta kai työtä sitten aikanaan saa, kun sellaisen haluaa. Tuli melkoisena yllätyksenä, että ei muuten saanutkaan.

Keskustelussamme Siimes ruotii myös omiaan: ei Vasemmistoliittokaan kaikkea hoitanut hyvin tuohon aikaan. Pohdimme esimerkiksi sitä, että olisiko vasemmistolla kannattanut olla vaihtoehtoinen leikkauslista. Eli kun “oli pakko” leikata, niin olisiko sitä pitänyt sitten miettiä vähän tarkemmin, että mistä leikataan.

Ennen kaikkea Siimes suhtautuu noihin aikoihin aika inhimillisesti: koskaan ei ollut aiemmin Suomen historiassa ollut tällaista tilannetta, eikä oikein kukaan osannut hoitaa sitä. Vasta harjoiteltiin.

Lisäksi ulkomaalaista lainaa ei niin vaan saanut, eli ei olisi välttämättä ylipäänsä ollut rahaa, mitä jakaa. Mutta totta kai virheitä tehtiin, ja kuten Miten talous toimii -kurssin osuudessa selitetään, suhdannevaihteluita kannattaa hoitaa niin, että taantuman aikana elvytetään. Eli julkinen valta rakentaa ja ostaa työtä, millä työpaikkoja ja veroja syntyy. Ei vain kiristä sekä tuista että investoinneista, mikä vain syventää taantumaa, pahimmillaan lamaksi.

Mutta hei, suosittelen: kuunnelkaa meidän 45 minuutin juttuhetki, uskon, että se avaa paljon uutta noista 1990-luvun tapahtumista, ja suhdannevaihteluista ja niihin reagoimisesta (finanssi- ja rahapolitiikalla) ylipäänsä.

Loppuun vinkkaan kaikille Suomen Ekonomien jäsenille: Kannattaa seurata Ekonomien Tapahtumakalenteria. Siellä on vaikka mitä kivaa. Itse tulin vähän kateelliseksi, kun katsoin, mitä kaikkea heillä on tarjolla (kuulun Journalistiliittoon, ei ole ihan tuon luokan iloja meillä).

Viikon päästä perjantaina (16.12.) Ekonomit järjestää jäsenilleen ilmaiseksi esimerkiksi Samuli Edelmannin ja Juha Tapion streamaus-keikan.

(Kutka tietävät mun Samuli Edelmann -fanitusasteen ja silloin tällöin instagramissakin näkyneet pikku Samuli Edelmann -tanssi ja laulupotpurit, ymmärtävät, mistä kateus!)