Lukusuositus: Venäläiset tilikirjani

venäläiset tilikirjat.jpg

Tutustuin tuossa talvella kirjailija Anniina Tarasovaan, jolta ilmestyi helmikuussa esikoisteos: Venäläiset tilikirjani (Gummerus 2018). Heti ensimmäisellä lounaalla Anniina paljastui poikkeuksellisen karismaattiseksi ja humoristiseksi tyypiksi, joten kun hän antoi esikoisensa mulle luettavaksi, päätin lukea kirjan.

Teos paljastui nautinnoksi! Venäläiset tilikirjani on nimittäin monella tapaa poikkeuksellinen kirja, en ole lukenut sellaista aiemmin.

Kirjaa lukiessa en täysin osannut asettaa sitä mihinkään genreen. Nyt kun olen lukenut siitä arvioita, siitä puhutaan dekkarin ja chick litin yhdistelmänä. Ehkäpä tämä on ihan hyvä genrekuvaus.

venäläiset tilikirjat2.jpg

Kirjan päähenkilö on sairaan kunnianhimoinen, jopa hieman opportunistinen Reija Wren, joka lähtee tekemään suuren yrityksen sisäistä tarkastusta Pietariin. Asetelma on herkullinen. Kerrankin dekkarin päähenkiö ei ole paatunut poliisi tai toimittaja, vaan tilintarkastaja, joten henkilön motiivit suorittaa työnsä ovat ihan toisenlaiset. Mimmi nyt vain haluaa edetä urallaan. Vapaa-ajallaan hän refreshaa LinkedIniä ja miettii seuraavia urakäänteitään. Ikävä kyllä Pietarin toimistolta paljastuu kaiken maailman vilunkihommelia, ja Reija uppoaa yhä syvemmälle yrityksen sotkuihin.

Myös kirjan miljöö on ihana! Pietarilaisia katuja ja rakennuksia, ihmisiä sekä ruokia kuvaillaan ihastuttavalla tavalla (ruokia jopa niin paljon, että se on kuin silmänisku Viisikko-sarjalle). Ylipäänsä tykkään kirjan tuoreen kuuloisesta Venäjä-kuvauksesta. Siitä huomaa, että kirjoittaja on asunut Pietarissa ja tuntee paikallisen kulttuurin, mutta mitään ei tungeta päälleliimatusti mukaan.

Reija on välillä karski baarissa viihtyvä litrahuuli, mutta toisaalta myös hienostunut lady, joka polttelee vanhan talon ikkunasta pikkusikareita ja pukeutuu tyylikkäästi. Ja totta kai kirjaan mahtuu kuuma romanssikin. Hahmona Reija on ihastuttava.

venäläiset tilikirjat3.jpg

Mä olen vanha dekkari-lover, ja kirja ei ole siinä mielessä mikään tiukka dekkari, että siitä puuttuu esimerkiksi kuolleena löydetty nuori ja kaunis nainen tai ylipäänsä väkivallalla ei mässäillä. Se on mielestäni ihan freesiä näinä aikoina!

Suositus!

 

Saa suositella muita hyviä dekkareita! Kesä lähestyy!

 

Lue myös:

15 kirjasuositusta

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Previous
Previous

Harmaa auto

Next
Next

Ihminen ei ole roska