Mama ilakoi uudenvuodenaattona

Olen vuonna 2016 viettänyt iltaa jonkun toisen kodissa (lukuun ottamatta äbälää) yhden kerran. Tuon beebelin kanssa on vain niin paljon kätevämpää kutsua ystävät omaan kotiin. Vauvan voi laittaa seiskalta nukkumaan, minkä jälkeen saa kemuta rauhassa. Uskon, että tämä vuosi tuo tullessaan myös vauvattomia iltoja muualla, kun pyristelen totaalisymbioosista vapauteen!

Alppu yritti tosin heräillä aina välillä illan aikana, mutta hänet pakkonukutettiin onnistuneesti kanveeseen. Vuoden vaihtuessa hän oli sikeässä tilassa.

Meillä oli ihana ilta. Tehtiin blinejä, juotiin shampanjaa, käytiin viime vuotta läpi ja suunniteltiin tulevaa. Loppuillasta keskustelut meni taas korkealentoisemmiksi. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät kokoontuivat jälleen. 

"Mitä raha niinku oikeasti on? Sehän on vain täysin imaginäärinen sopimus."
"Miten maahanmuuttajilta voi olettaa, että ne oppii suomen kolmessa kuukaudessa, kun mä en oppinut ruotsia kuudessa vuodessa?"
"Onko yritysten arvoilla yhä suurempi merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa?" (Oli siellä yksi kauppakorkealaismiekkonenkin.)
"Vaikuttaa siltä, että 99 prosenttia ihmisistä ei ymmärrä sarkasmia. Olen pettynyt ihmisiin. Vittuiluhan on kunnianosoitus!"
"Miten vauva oppii kielen?" (Ja suomen kieltä opettava ystäväni kertoi. Aion muuten kertoa sen teille pian, superkiinnostavaa.)

Päätettiin, että ensi vuonna harjoitetaan entistä enemmän ystävien kanssa hengailua. Ja sarkasmia.

Ihanaa uutta vuotta 2017!