Meidän kirjahylly
Kaupallinen yhteistyö: Lundia
Mun kodissa on aina ollut kirjahylly täynnä kirjoja, ja niin tulee aina olemaankin. Ja nykyään tiedän, minkälainen kirjahylly mun kodissa tulee aina olemaan. Se on tämä klassinen Lundia, joka me juuri hankittiin. Loppuelämäksi, niin kuin parhaat sisustusjutut.
Mä hankin tällaiset perus kirjahyllyt, kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Halvat ja ajoivat asian. Aika nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei ne oikein toteuta optimaalisesti kirjahyllyn funktiota eli kykene säilyttämään kirjoja. Ne alkoivat levitä kirjojen painosta, ja lopulta hyllyt antoivat periksi. Sinniteltiin näillä vielä pari vuotta senkin jälkeen, mutta jossain vaiheessa mulle tuli olo, että tämä olohuoneen paraatipaikka, kodin sydän, voisi näyttää kivemmalta.
Sekä mun isän että äidin luona on Lundian hyllyt. Isä muistelee, miten aikoinaan he hankkivat ne opiskelija-asuntoonsa meidän äidin kanssa. Raakapuiset, koska ne olivat silloin edullisemmat kuin maalatut tai lakatut. Lakkasivat sitten itse hyllynsä, säästivät.
Nuo hyllyt ovat kestäneet kepeästi 30 vuotta ja kestävät varmasti seuraavat 30. Mä halusin samat!
Mä avauduin vastikään Me Naisten jutussa siitä, miten “kaikki mihin minä kosken, näyttää paskalta”. Se nyt vain on näin, olen hyväksynyt vajavaisuuteni kypäsässä 36 vuoden iässä. Tunnistan kyllä kun näen jotain kaunista, mutten saa sitä aikaiseksi. Kukaan tuskin seuraa mun blogia esteettisten elämysten vuoksi.
Niinpä kysyin Lundialta, voisinko saada apua heidän suunnittelupalvelustaan. Suunnittelun voi tehdä etänä tai tilata ammattilaisen kotiin – käynti on maksuton. Minä halusin ihmisen meille kotiin, koska epäilen paitsi visuaalista silmääni myös kykyäni mitata asioita oikein. Niinpä Irina Hartikainen saapui meille eräänä aurinkoisena päivänä katsomaan, mitä tehtäisiin.
Mä olin ajatellut, että suurinpiirtein sama hyllyn muoto mitä meillä on, mutta sellainen, jossa hyllytasot on ehjät. Mutta Irinalla oli paljon ihanampi ajatus!
Kirjahylly, joka menee oven yli.
Tämä on ikiaikainen unelma, jonka en voinut koskaan kuvitella sattuvan kohdalleni. Oven yli menevä hylly on sellainen ultimaattinen kulttuurikodin merkki!!!!!
Irina kaivoi tietokoneelta suunnitteluohjelman ja suitsait homma alkoi näyttää tältä.
“Haluatteko rottinkiovellisia kaappeja?” Todellakin! Ihanaa saada rumat kansiot piiloon!
“Entä vetolaatikoita?” Oo jooo! Sinne kaikki semmonen sälä, joka kertyy pinnoille!
“Ja sitten varmaan eri korkuisia avrohyllyjä kirjoille?” Joo, paljon!!
Ensin Irina ehdotti valkoisia hyllyjä ja puisia vetolaatikoita. Lopputulos oli kaunis. Mutta sitten aloin fundeerailla, että ehkä sittenkin haluaisin ihan vain kokonaan puiset.
Yksi vaihtis olisi ollut vielä puiset hyllyt ja valkoiset kaapit. Mutta päätin, että nyt mennään kokopuisella meiningillä!
Sitten tilaamaan!
Tilasin myös asennuksen, koska vaikka kokemukseni mukaan Lundiat on suht helppo koota, niin noista laatikoista ja ovista en ollut varma. Sitä paitsi halusin, että ne tulee kunnolla kiinni seinään. Jos tällainen lähtisi kaatumaan hyllyssä kiipeilevän 2-vuotiaan päälle, niin… no, nyt ei varmasti lähde!
Ja tässä on lopputulos. Katsokaa ja ihailkaa!!!!!!
Tomi Laine, älyttömän kiva asentaja (antoi mulle myös luvan kuvata hänen työtään!).
Valmis! Mutta jotain puuttuu.
Lundain hyllyni kirjojen kanssa, olen super tyytyväinen!
Mulle on jo nyt muodostunut tavaksi roikuttaa välillä pian ylle tulevia vaatteitani tuossa oven edessä.
Mä haaveilen, että hyllyyn tulisi vielä enemmän viherkasveja. Tällä hetkellä nuo rottinkiovien takana olevat hyllyt ovat tyhjiä, eli osan kirjoista voisi siirtää niihin.
Toki jotain sinne on ehditty jo sijoittaa(!!!?).
Olen vain tosi tosi tyytyväinen Lundioihini.
Kultaköynnös on lahja 2-vuotiaalle Raisalta ja Otsolta. Putte saa sitten viedä sen kotiinsa 17 vuoden päästä. Patsas on ostettu Tansaniasta, Matwarasta paikalliselta käsityöläiseltä. (Huom! Ei ole mikään Indiska-ostos!!!!! Ei tässä kulttuurkodissa!!!!!)
Sommittelin älyttömän pitkään erilaisia asioita tuohon ovenkarmin päällä olevaan hyllyyn. Tämä järjestys saattaa vielä vaihtua jossain vaiheessa. Kirsikka lupasi auttaa tässä, olen lueskellut myös Frida Ramstedtin ohjeita kirjahyllyn sisustamisesta. (Hän tosin sanoo, ettei hyllyyn saa koskaan laittaa kynttilöitä, sillä joku tomppeli voi erehtyä sytyttämään ne hyllyssä. Mutta meidän kulttuurikodissa ei asu sellaisia tomppeleita.)
Järjestin aluksi kaikki kirjat värien mukaan, mutta sitten se alkoi näyttää jotenkin tyhmältä, sitten tein vähän miksausta. Opin myös, että tummat kirjat alas ja vaaleammat ylös. Ette tiedä, miten olen paneutunut tähän kirjahyllyn SISUSTAMISEEN.
Jos teille tulee ideoita kirjahyllyn sisustamisen suhteen tai selvää visiota siitä, mihin esimerkiksi kasvit kannattaisi sijoittaa, niin tällä kertaa olen aulis ottamaan neuvoja vastaan! Muistakaa myös toki kehua tätä upeaa hyllyä neuvojenne lomassa.
Omia kirjoja vino pino, totta kai!
Pitäisi lukea useammin runoja ja sarjakuvia. Ne on kirjoja, joita oikeasti kannattaa omistaa ihan käyttöarvonsa vuoksi.
Mun mielestä tämä hylly saa meidän huoneen näyttämän myös korkealta! Ehkä korkeammalta kuin tällaisessa 1950-luvun talossa muuten.
Hei laitan pian linkin juuri tähän meidän hyllykokonaisuuteen. Lundialaiset lupasivat laittaa tämän setin sivuilleen pian.
Ja sitten vielä loppuun pari ylistävää sanaa Lundiasta yrityksenä: Musta on ihanaa, että se on pieni suomalainen yritys, joka on porskuttanut vuodesta toiseen (jo 75 vuotta!) laadukkaalla suunnittelulla ja ajattomilla esineillä. Ai kertakäyttökulttuurilla tai ratsastamalla aina sekopäisesti trendeillä. Lundian huonekalut tehdään Suomessa ja välillisesti Lundia työllistää satoja suomalaisia. Hieno yritys!
Moni unelmoi tällaisesta näyttävästä kirjahyllystä, ja siksi suosittelenkin, että pyytäkää Lundian suunnittelupalvelua käymään teillä. Käynti ei maksa mitään, ja sitten näette, miltä teidän sisustus voisi näyttää.
