Meidän 5-vuotias
Tultiin äsken Herttoniemen Tuorinrannalta takaisin. Oltiin siellä uimassa. Takaisintulomatka kesti noin tunnin, sillä tämän meidän pienen 5-vuotiaan oli kiipeiltävä jokaista aitaa pitkin, puhallettava jokainen voikukan siemenpallo ja tutkittava joka kolo. Meni hermot, huusinkin, mutta samalla ajattelin, että on tämä meidän typy kyllä vain niin ihana. Niin ihana.
Menomatkalla Herttoniemeen autoin erään vanhuksen rollaattorin bussista alas. Kun kävelimme rannalle, Didi kertoi:
“Äiti minulla on niin ikävä sitä vanhusta siellä bussissa.”
Aloin nauraa.
“Äiti eikö sulla ole ikävä sitä?”
Ei.
“Miksei?!!!”
No koska mä en oikein ehtinyt sen matkan aikana kiintyä häneen.
“MIKSET?”
*
Tämä samainen typykkä kertoilee niin ihania juttuja. Kuulemma tuuli ja sade ovat hänen ystäviään. “Näen puista, että ystäväni tuuli on ulkona.”
Päiväkodissa hän oli sanonut hoitajalle: “Minusta on IHANAA olla lapsi!”
Isänsä kanssa hänellä on yhteinen riimitiimi, ja aina kun hän keksii jonkun riimin, se pitää muistaa kertoa isille.
Hänellä on myös hassuja hokemia, vaikkapa Mammaia Mozzarella! taitaa olla tullut päiväkodista.
Hän on kova menijä. Kiipeilee mihin vain, pyöräilee lujaa, juoksee, ui kellukkeilla. Riehaantuu helposti.
Hän on hyvin, hyvin päämäärätietoinen ja suorastaan itsepäinen. Siis sillä lailla rasittavuuteen saakka. Mutta hyvä niin, koska on tyttö kahden veljen välissä. Pitääkin pärjätä.
Hänellä on suloisia leikkejä. Naapurin bestiksen kanssa hän käy syreenipuskassa leikkimässä kotia, laboratoriota ja ravintolaa. Välillä he ovat koiria, välillä kissoja. Hän leikkii toisinaan yksikseen omassa huoneessaan. Vaklaan, kun sieltä kuuluu hyräilyä tai laulua.
Olen tehnyt hänelle kaappiin oman pesän niin, että siellä on lampaantalja, tyyny ja valo. Välillä hän ottaa kaiuttimen, menee kuuntelemaan Hulluja satuja ja puuhastelee tehtäväkirjan parissa.
Meillä on diili, että kun hän nukahtaa, saan rasvata hänen rohtuneet kätensä.
Hän on menijä, mutta samalla herkkä. Hän on hirveän kiva ystävä muille, ottaa ihmiset mukaan, on empaattinen, halailija ja pussailija. Ja nauraja. Ai että hän nauraa paljon ja se on ehkä koko maailman ihanin ääni.
Ja nyt hän on viisi vuotta. Meidän ihana ihana ihana.
