Mieluummin poika

Tämä yllätti. Tilastojen mukaan pariskunnat, joille on syntynyt poika tai poikia, menevät todennäköisemmin naimisiin ja pysyvät todennäköisemmin yhdessä kuin tyttölapsen saaneet.

Economistin uudessa erikoisnumerossa (kesä/heinä 2016) oli älyttömän kiinnostava feature-juttu It's a boy thing, jossa avattiin syitä siihen, miksi poikalapsen saaminen näyttää parantavan heteroparin suhdetta enemmän kuin tytön saaminen. Taustalla on amerikkalaisia tilastoja ja tutkimuksia, joita ei ihan sellaisinaan pysty iskemään suomalaiseen arkeen, sillä jenkeissä ollaan ainakin mun mielestä sukupuoliuskovaisempia kuin Suomessa. Jutussa oli kuitenkin niin kiinnostavia pointteja, että aattelin poimia ne tähän.

Tässä muutamia kirjoittajan (Emily Bobrow) löytämiä syitä siihen, miksi poikalapsi pitää avioliitot paremmin kasassa kuin tyttö:

Miehet samastuvat poikiin enemmän kuin tyttöihin. Miesten on ihan perustavanlaatuisesti helpompi nähdä pojassa itsensä tietyn ikäisenä. Näin he pystyvät identifioitumaan poikiinsa. "Tiedän, miten poika tehdään onnelliseksi, mutten tiedä, miten tytöistä minulla ei ole hajuakaan", yksi jutussa haastateltu mies kertoi. Kun amerikkalaisgallupeissa on 1940-luvulta saakka kysytty miehiltä, haluaisitko mieluummin pojan vai tytön, enemmistö on aina sanonut, että pojan. Taustalla on mini-me-ilmiö, eli ajatus siitä, että lapsesta luodaan samanlainen mutta parempi versio itsestään.

Kun äiti pystyy bondailemaan luonnostaan vauvan kanssa heti alusta alkaen (raskaus, synnytys, imetys jne.), isällä menee pidempään muodostaa suhde lapseen. Isät eivät välttämättä heti löydä paikkaansa eivätkä he oikein tunne, että heitä tarvitaan mihinkään. Pojan kohdalla he voivat sentään ajatella, että "ainakin hän tarvitsee minut heittämään palloa kanssaan".

Mä ymmärrän tämän perustelun, mutta kyllä tästä tulee vähän semmonen fiilis, että miehet taitavat todella pitää naisia avaruusolioina eikä ihmisinä, jos heillä ei oikeasti "ole hajuakaan, miten tytön saa onnelliseksi". Miten olisi vaikka: heittämällä palloa tytön kanssa?

Miehet viettävät enemmän aikaa poikien kuin tytärtensä kanssa. Uuden tutkimuksen mukaan kalifornialaismiehet pitävät kaksi kertaa todennäköisemmin isyysvapaat poikalapsen kohdalla kuin tyttölapsen. Ja amerikkalaisten ajankäyttötutkimuksen mukaan (vuosilta 2003–2006) miehet viettävät poikiensa kanssa päivässä 40 minuuttia (!) enemmän kuin tytärtensä, sillä poikien kanssa voi urheilla tai katsoa telkkaria. "Yritin viedä tytärtäni baseball-otteluun, mutta minulle tuli olo, ettei hän tajua baseballin tai koripallon eroa. Jos minulla olisi poika, saisin varmaankin hänet helpommin innostettua peleistä, ja näin ollen meillä olisi enemmän yhteistä", yksi isä kertoi jutussa.

Jälleen: kyllä sitä tyttöäkin voi innostaa baseballista. Toki tässä on myös mukana se, että koko ympäröivä kulttuuri olettaa, että poika innostuu baseballista ja tyttö ei, joten siksikään tyttö ei alun perin ole pelistä niin kiinnostunut. Toisaalta, muutos lähtee yksilöstä. Kyllä mä ajattelin yrittää saada mun pojan innostumaan vaikkapa lukemisesta, elokuvista tai purjehtimisesta, koska ne on mun intohimon kohteita, eikä sillä ole merkitystä, koetaanko nämä harrastukset maskuliiniseksi tai feminiiniseksi.

Poikien isät osallistuvat perhe-elämään enemmän. Kun mies tuntee itsensä tarpeelliseksi, hän osallistuu enemmän perhe-elämään. Mitä enemmän mies osallistuu, sitä vähemmän nainen turhautuu ja on kiukkuinen miehelle: päinvastoin, sitä todennäköisemmin nainen kehuu ja kiittää miestä, mikä taas positiivisena noidankehänä pitää suhdetta kunnossa, jolloin ero on epätodennäköisempää.

Mikäli näin on, mä todella ymmärrän, miksi nämä avioliitot pysyvät todennäköisemmin kasassa. On luonnollista, että jos toinen joutuu tekemään kodissa enemmän (oli hän mies tai nainen), alkaa pikkuhiljaa ärsyttää.

Miehet arvostavat poikia enemmän kuin tyttöjä, joten he kohtelevat myös pojan synnyttänyttä vaimoaan paremmin. (say whaaat?!) Tämä oli kreisi juttu, mutta poikien isät tienaavat tilastojen mukaan enemmän kuin tyttöjen isät. Ja he myös käyttävät rahaa enemmän esimerkiksi lentolippuihin, ravintolaillallisiin tai koruihin, eli naisten hemmotteluun. Jutussa pohdittiin, palkitsevatko miehet alitajuntaisesti vaimojaan siitä, että nämä ovat synnyttäneet heille pojan.

Hahahah, Tiki, missä on mun synnytin pojan -palkintolentolippu?!

Sitten on myös tämä toinen tulokulma aiheeseen:

Naiset haluavat erota epätodennäköisemmin poikansa isästä. Nainen haluaa, että hänen pojallaan on miehen malli, ja hakee tästä syystä epätodennäköisemmin eroa, jos hän on huonossa suhteessa. Tutkimukset myös osoittavat, että isästä on hyötyä pojalle enemmän kuin tytölle: isättömät pojat ajautuivat väkivallan ja huumeiden pariin todennäköisemmin kuin isättömät tytöt.

Jutussa haastatellun psykologin mukaan aikuistuvalle pojalle on esimerkiksi hyödyllistä voida haastaa fyysisesti ja henkisesti jotakuta aikuista, ja on helpompaa, jos tämä joku on fyysisesti vahva mies. Miehen on helpompi opettaa pojalle, miten hallita aggressioitaan. Isän on myös tietyllä tavalla helpomi puhua pojalle kuin äidin. Kun isä neuvoo poikaa, se on toverillista miesten kesken puhumista. Kun äiti neuvoo poikaa, äiti vaan kyttää ja nalkuttaa. Sen sijaan, jos perheessä on tyttö, surkeassa avioliitossa elävä nainen haluaa opettaa tyttärelleen, että "tällaiseen suhteeseen ei kannata jäädä". Lisäksi naiset eivät ajattele, että tyttö välttämättä kaipaa "miehen mallia" elämäänsä.

Mä ymmärrän kyllä tämän pointin, niin typerää kuin se onkin. Täydellisessä maailmassa näin ei olisi, mutta kyllä se tuntuu jotenkin tärkeältä, että omalla pojalla on miehen malli kotona. Hyvä juttu toisaalta on se, että mummiäs (sana, jota Tiki vihaa syvästi) ei ole stereotyyppinen maskuliininen juro uros, vaan kohtelias, sosiaalisesti lahjakas, feministinen ja kultainen miekkeli. Siitä on hyvä ottaakin mallia miehenä olemiseen.

Miehet toivovat pojasta sydänystävää. Miehillä on usein naisia vähemmän sellaisia tosiystäviä, joille voi puhua ja avautua elämän tärkeistä jutuista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö miehet kaipaisi sellaisia elämäänsä. Miehille on vaikeaa näyttää tunteitaan toisille miehille. Pojan kasvattaminen tarjoaa miehelle mahdollisuuden olla vahva ja voimakas mutta samaan aikaan tunteikas ja hellä.

Tämä on tosi liikuttavaa ja suloista, mutta vielä liikuttavampaa olisi, jos mies voisi saada sydänystävän myös tyttärestään.

 Nämä oli mun mielestä aika kiinnostavia väittämiä. Oletteko itse huomanneet omassa arjessanne mitään vastaavaa meinikiä, vai tuntuvatko nämä pointit ihan huuhaalta?