Näin siskoni esti raiskauksen (ja ehkä sinäkin joskus)

rut bryk.jpg

On olemassa päätöksiä, jotka pitää tehdä itselleen selväksi, jotta osaa tiukan paikan tullen reagoida oikein. Naistenpäivän kunniaksi kerron teille yhdestä tärkeästä päätöksestä, jonka siskoni ja hänen poikaystävänsä tekivät.

Silloin kun Sofia ja Sampo olivat parikymppisiä opiskelijoita ja asuivat vielä Turussa, heidän yläkerran naapurista kuului toisinaan kovaäänistä riitelyä. Joskus huuto nousi jopa niin kovaksi, että he miettivät, onko kyseessä enää tavallinen sanaharkka. Yhden tällaisen riidan jälkeen Sofia ja Sampo päättivät, että tuo ei ole enää normaalia, ensi kerralla soitetaan poliisit.

Ei kulunut montaakaan päivää, kun yhtenä lauantai-iltana, noin kahden aikaan yöllä, yläkerrasta alkoi kuulua ihan hirveää kiljuntaa. Sampo otti välittömästi puhelimen käteensä ja soitti poliisin. Sofia ja Sampo ryntäsivät rappukäytävään ja alkoivat hakata yläkerran naapurin ovea ja huusivat, että poliisi on tulossa. Ovi aukesi, Sofia ja Sampo perääntyivät, ja sieltä ryntäsi ulos mies. Eteisessä oli alusvaattesillaan oleva nainen, joka vielä viskasi jotain miehen perään.

Omituista oli, että vaikka koko käytävä oli raikunut siitä huudosta, Sofia ja Sampo olivat ainoita, jotka reagoivat mitenkään tai soittivat poliisille.

Poliisi saapui ja kävi ilmi karsea tapahtumaketju: Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikään parisuhderiita. Yläkerran naapurinainen oli kävellyt yöllä töistä kotiin. Sitä oli seurannut tuntematon mies. Niiden talon kohdalla se oli tullut samalla ovenavauksella sisään. Kun nainen oli avannut omaa oveaan, mies oli jatkanut hänen ohi rappusia ylöspäin. Yhtäkkiä mies olikin kääntynyt ja saanut ängettyä itsensä sisään naisen asuntoon ja paiskannut oven kiinni. Mies oli käynyt käsiksi naiseen ja yrittänyt raiskata tämän. Hän oli ehtinyt jo vetää naiselta vaatteet pois mutta sitten oven ulkopuolelta kuului huuto: poliisi on tulossa. Mies pakeni.

Noin viikon päästä Sofian ja Sampon ovikello soi, ja siellä oli yläkerran nainen ja tämän poikaystävä. He kiittelivät vuolaasti tilanteeseen puuttumista. He olivat muuttaneet taloon muutamaa viikkoa aikaisemmin. Kävi siis ilmi, että tässä ei ollut kyseessä edes se riitelevä pariskunta, vaan ihan uudet tyypit. 

Tässä on kaksi opetusta: Jos on uhkaava tilanne, huuda. Ja jos kuulet huutoa, soita poliisi. Sitä jää helposti miettimään, onko avun soittaminen turhaa tai tungenko minä nyt nokkani muiden asioihin. Alkaa arpoa, mitä tällaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä. Siksi on hyvä, että on päättänyt ennakkoon tavan toimia. 

Tilastollisest suurimmassa osassa raiskauksissa tekijä on joku tuttu, tällainen tuntemattoman ihmisen hyökkääminen on harvinaista. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, onko väkivallan tekijä tuttu vai tuntematon, se on joka tapauksessa poliisiasia. Itse asiassa sekä Sofia että Sampo ovat sen jälkeen soittaneet erinäisissä tilanteissa monesti poliisit: kynnys siihen laski, kun he tajusivat, että tilanteeseen puuttuminen on velvollisuus, ei toisten häiriköintiä.

Älä mieti, onko hätänumeroon soittaminen noloa tai turhaa. Nolo tai turha on sata kertaa parempi kuin se huonompi vaihtoehto.

 

Oletteko joutuneet soittamaan hätänumeroon koskaan?

 

 

Tykkää Juliaihmisestä Facebookissa!

 

 

Kuva: En halunnut laittaa tähän kliseistä "laiha nainen itee porttikongissa tai sikiöasennossa" (myöskään mun kuvavarannoista ei löydy sellaista kuvaa). Sen sijaan tässä on Rut Brykin kaunista keramiikkaa.

 

Lue myös:

Tämän karsean tarinan jälkeen vähän kevennystä naistenpäivään: Synnyttäjä, jaa kipusi sitomalla naru miehen kiveksiin (say whaat?!)

 

Previous
Previous

Kirja-arvio: Katso minua, Sami

Next
Next

Kiittämätön turre Koh Lantalla