Ne pelottavat kaksi viikkoa

Olin paniikissa koko toukokuun lopun ja kesäkuun alun. Kerroin tuolloin, että tulen viettämään kaksi viikkoa putkeen yksin kahden lapsen kanssa, ja mietin, että miten hitossa oikein selviän siitä. Sain aivan ihania kannustavia kommentteja ja neuvoja, joita arvostan todella paljon. Niistä tuli sellainen olo, että jos te olette selvinneet, niin kyllä minäkin selviän.Eräs kommentoi näin: "Kyllä se siitä, ja voi hitsi niitä onnistumisen tunteita kun homma pyörii!" Ja hän oli todella oikeassa. Minä en vain selvinnyt, minulla oli aivan mielettömän ihanat kaksi viikkoa Alpun ja vauvan kanssa. Itsevarmuus kahden lapsen äitinä kasvoi valtavasti ja tuli sellainen olo, että kyllä minä tämän homman hanskaan.Välillä tietenkin aamuisin oli (ja on edelleen) lasten syöttäminen, pukeminen ja ulos saattaminen hankalaa (ja tästä pitää kyllä puhua lisää myöhemmin lisää), mutta kun ulos asti oli päästy, elämästä tuli aina kivaa.Ja tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että en ollut näitä kahta viikkoa yksin, vaan ihan mielettömän kivojen ihmisten seurassa. Kiitos Niina (etenkin Niina!), Aino, Sofia, Maria, Mirja, Raisa, Marianna ja Anniina, olette aivan mahtavia.Näin ne pelkäämäni kaksi viikkoa sitten menivät:Helsinki-päivä Annantalolla ja palolaitoksellaAnnantalo on lasten ja heidän vanhempiensa paratiisi, mitä tulee kesätekemisen keksimiseen. Siellä järjestetään jumppaa, tanssia, viljelytalkoita ja Skidilä-kahvilasta saa kivoja lasten lounaita (ja aikuisten myös).Helsinki-päivänä veimme Niinan kanssa pojat ensin syömään Skidilään, minkä jälkeen he askartelivat savesta ötököitä ja kaselivat lasten tekemiä hienoja animaatioita valkokankaalta. Tämän jälkeen seurasi suurin elämys. Suuntasimme läheiselle paloasemalle(!), ja pojat pääsivät paloauton kyytiin.Sitten kävimme vielä kahvilla ja syömässä uudestaan, aivan täydellinen päivä.Vauva söi, kakkasi ja kulki tyytyväisenä mukana.Sadepäivä Emmassa ja ilta LinnanmäelläMeiltä pääsee metrolla aivan superkätevästi Espoon Modernin taiteen museo Emmaan. Oli luvattu sadetta, joten päätimme Niinan kanssa viettää päivän sisällä. Söimme lounaan Emman ravintola Lumièressa, ja suuntasimme sitten näyttelyyn.Lopulta emme juurikaan kerenneet katsella näyttelyä, silä pojat halusivat leikkiä Lelumuseo Hevosenkengässä, jonka sisustus oli uusittu hauskasti. Teemana oli matkailu, ja siellä oli muun muassa lentokoneen penkit, joilla leikkiä lentokonetta ja lennonohjaustorni. Suosittelen tätä ehdottomasti, sillä lapset viihtyvät siellä helposti muutaman tunnin, ja aikuiset voivat istua ja vetää lonkkaa.Ihailimme pitkään myös pienoismallijunaa, ja sen ympärille rakennettua hienoa maisemaa. Niina bongasi sieltä myös oudon "kohtauksen", jossa mies on menossa alasti jokeen uimaan, ja joen yllä on silta, jossa toinen mies valokuvaa tätä. Tähän Niina kommentoi: "Tuollainen kiinitiöpervo sitten tuolla sillalla.""Äiti mikä on kiintiöpervo?" Eino alkoi kysellä.Touché.Oli myös hauska päästä erittäin muovilta haisevaan Futuro-taloon käymään. Niitä on tehty ainakin 67 ja puoli (puolikas on Frankfurtissa jonkun näyttelyhallin kyljessä), ja Espoossa on ensimmäinen Futuro. Suosittelen käymään siellä sisällä, jos suuntaatte Emmaan.Illalla juhlimme Tikin kanssa hääpäiväämme, ja menimme ystäviemme Marian ja Laurin kanssa käymään Linnanmäellä, koska minun ja Tikin oli päästävä vuoristorataan.Alppu pääsi myös pariin ilmaislaitteeseen, mutta täytyy käydä Lintsillä vielä uudestaan, sillä nyt oli niin helvetillinen tuuli, ettei siellä vain pystynyt olemaan hetkeäkään kauemmin.Vauva söi, kakkasi ja kulki tyytyväisenä mukana. Kuljetin välillä Alppua niskassa, kun se ei jaksnut kävellä. Hyvää core-treeniä! Muuten Alppu veti enimmäkseen kävellen ja välillä aivan liian pienessä kantorepussa. (Aion hankkia Taapero-Tulan ja seisomalaudan!)Lastentapahtuma Teurastamolla ja piknik Vallilan siirtolapuutarhassaMeiltä kävelee noin vartissa Teurastamolle, joka on mainio paikka. Siellä järjestetään usein viikonloppuisin kaikenmoista tapahtumaa. Suosittelen suuresti Kellohallin lounasta sekä Helsingin kahvipaahtimoa.Kävimme Niinan ja Marian sekä lastemme kanssa katsomassa eläimiä, kirjastoautoa sekä syömässä ruokakojujen antimia. Tarkoitus oli kuunnella lasten suosikkiyhtyettä, Pikku-Papua (se ja Mutaveijarit ovat parhaat livebändit), mutta vastaan tuli sama ongelma kuin jos menee kuuntelemaan keikkaa Tavastialle: Bändi aloitti liian myöhään (kello 13), ja pikku-ukkeleiden oli pakko päästä nukkumaan. (Näin on käynyt myös minulle.)Päiväunosten jälkeen suuntasimme Vallilan siirtolapuutarhaan. Siellä on hauska pieni leikkikenttä ihanan Kahvila Auringon vieressä. Niina oli leiponut raparperipiirakkaa (ah!) ja haimme kahvilasta tuoreet kahvit ja istuskelimme ja katselimme lasten temmellystä.Aivan täydellinen iltapäivä!Illalla Alpun oli pakko päästä leikkimään Einon Autot-sarjan Jasu Juntti -hahmolla, se taisi olla hänelle päivän kohokohta.Vauva söi, kakkasi ja kulki tyytyväisenä mukana.Retkipäivä Fallkullan kotieläintarhaan ja Ainon luoPäivä Falkullassa ja  Ainon luona oli ehkä suosikkini kaikista päivistä. Treffasimme Niinan ja Ainon kanssa aamukymmeneltä lammasaitausten luona mukana suosikkikahvila Rönttösrouvan korvapuustit. Pojat saivat temmeltää, Alpulle tuli verinen haava jalkaan (no, niitä on tullut sille tänä kesänä päivittäin) ja sitten joimme vielä kahvit.Tämän jälkeen kävelimme Ainon luo, hänen perheensä asuu aivan ihanassa omakotitalossa lähistöllä. Aino oli laittanut takapihalle puhallettavaan altaaseen vettä, ja pojat riekkuivat siinä innoissaan tuntikaupalla. Me katselimme sisältä lasiseinän takaa niin, ettei tarvinnut edes kuunnella ukkeleiden riitaääniä. Aino teki mahtavan lounaan, nukutimme lapset ja joimme lisää kahvia. Taivaallista!Tällä viikolla sain käyttööni kaverini Riikan Phil ja Teds -rattaat, jossa lapset saa laitettua päällekkäin. Meno helpottui kyllä valtavasti, kun ei tarvinnut pelätä enää, että Alppu juoksee auton alle. Superystävällistä Riikalta lainata niitä. <3Vauva söi, kakkasi ja kulki tyytyväisenä mukana.Haagan Alppiruusupuiston hurmosKävimme Niinan ja Veeran sekä lasten kanssa hieman liian myöhään rodopuistossa eli Haagan Alppiruusupuistossa. Kukat olivat miltei jo kukkineet. Oikeastaan tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä ihan vain pensaiden ja puiden seassa menevät pitkospuut olivat tarpeeksi jymyjuttu pojille. Ja kesy orava! Aivan mieletön. (Emme ruokkineet!) Nyt kun kukkia ei enää ollut, ei ollut niin paljon ihmisiäkään, joten lapset eivät häirinneet muita. Pitkospuilla mahtuu helposti kulkemaan vaunuilla, mutta mukavampi se on vedellä ilman.Söimme Makiata-kahvilan lounaan ihanassa puistossa ja  vedimme iltapäiväherkut Café Torpetissa. Kertakaikkisen ihana päivä!Vauva söi, kakkasi ja kulki tyytyväisenä mukana.Kaksi viikkoa humahtivat ohi valtavalla vauhdilla. Retket olivat ihania, seura oli parasta ja päivät aurinkoisia. Ennen kaikkea nyt on sellainen voimaantunut olo, että minä ihan oikeasti pystyn operoimaan kahden lapsen kanssa. En nimittäin halua, että elämä on mitään selvitymistä. Haluan, että elämä on nautintoa ja kivoja juttuja täynnä. Ilmeisesti se on edelleen täysin mahdollista.Kun vauvakin on niin ihana. Syö, kakkaa ja kulkee tyytyväisenä mukana. On nimittäin aika helppo tapaus.Lue myös:Listaus, mitä haluan tehdä lasten kanssa tänä kesänä Helsingissä