Paratiisissa

Kun Sofian vauva syntyi, hän kysyi terkkarilta, onko ongelma, että vauva nukkuu ja syö samaan aikaan. Voiko siitä seurata jotain... hankaluuksia? Terkkari oli vastannut:"Ei. Silloin hän on paratiisissa."Minusta tämä oli jotenkin ihanan osuvasti sanottu. Sitä meidänkin bebbelse harrastaa: syö niin pitkään, että nukahtaa, mutta suloinen mussutusääni jatkuu, vaikka pieni on jo unosten mailla. Näky (ja ääni) on niin hellyyttävä, että sitä voi katsella vaikka kuinka pitkään. (Tai ainakin niin pitkään, kunnes taas tekee mieli jatkaa kesken ollutta kirjaa tai selata insta feediä.) Jos vauvan vetää pois rinnalta, tämän suu jää hassusti vähäksi aikaa töröttämään imuasentoon, ja pikkuruisilta huulilta saattaa valua viimeisiä maitotippoja leualle.Välillä taas vauvan silmät menevät puolitankoon ja suu nousee hymyntapaiseen, jolloin otus näyttää siltä kuin olisi hyvässä humalassa, eli kunnon maitopöhnässä. Se on niin hassun näköistä!Ja mikä voisi olla ihmiselle ihanampi olotila kuin se, että saa nukkua ja syödä samaan aikaan? Se on paratiisi!Sofia uumoili, että tämä on se olotila, jota ihminen lopun elämänsä sitten metsästää. Olen samaa mieltä. Lämpöä, turvaa, raukeutta ja makeaa maitoa.