Täytän tänään 32 enkä odota mitään

Äitini kertoi, että minä synnyin yhden päivän lasketun ajan jälkeen, eli 1.7. Hän oli tästä erittäin tyytyväinen, sillä vanhempani halusivat nimetä minut Juliaksi (Huom! kirjoitetaan yhdellä, lausutaan kahdella U-kirjaimella eli Juulia!!!). Jos olisin syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä, nimi olisi ollut epälooginen. Niinpä isoäitini on aina vitsaillut, että mikäli olisin ilmestynyt maailmaan päivää aiemmin, minusta olisi tullut Junia. (Tuskin kahdella U-kirjaimella.)Tänään on syntymäpäiväni ja juhlin sitä matkaamalla Kokkolaan, todelliseen trendikohteeseen! Matkalla on mukana Tiki, Alppu ja vauva sekä suuri osa parhaimmista ystävistäni, joten tämä on aivan täydellinen tapa juhlia kolkkentkaksvuotissynttäreitä.Parasta tässä syntymäpäivässä on se, että juuri nyt on sellainen olo, että en odota yhtään mitään. Yleensä nimittäin odotan aina jotain, ainakin vähäsen. Odotan, että lapsi nukahtaisi päiväunille. Että työpäivä päättyisi. Että tulisi viikonloppu. Meillä kävisi siivooja, joka veisi tuon kaiken skeidan mennessään. Että saisin kirjan luettua, sarjan katsottua. Saisin säästettyä kymppitonnin. Tulisi kesäloma tai joululoma. Äitiysloma alkaisi, lapsi syntyisi. Herran tähden, koko viime vuosi oli yhtä odotusta, siksihän lapsen saamista kutsutaan, odottamiseksi. Olen joskus odottanut vähäsen jopa sitä, että pääsisin eläkkeelle. Ei tarvitsisi niin paljon enää ottaa paineita kaikesta.Olen myös toivonut ja odottanut, että saavuttaisin töissä jotain merkittävää. (Kaksi vuotta sitten, kun täytin kolkkent, olin syvällä kriisissä ja varma siitä, että kaikki on mennyttä ja olen ammatillisesti ikuisessa umpikujassa, olin sanoinkuvaamattomassa paniikissa.)Ja sitten kun olen saanut tilaisuuden tehdä jotain hienoa, kuten kirjoittaa kirjan tai nauhoittaa podcastin, olen odottanut että saisin projektin vietyä kunnialla läpi.Olen odottanut, että Alppu oppii kääntymään, ryömimään, konttaamaan. Olen odottanut että sille kasvaa hiukset päähän (kasvoi!).En tietenkään ole päässyt odottamisesta eroon, odotan luultavasti jatkossakin hyvin usein, että joku asia olisi valmis ja tehty tai tapahtuisi ylipäänsä, ja se on ihan ok. Se, että odottaa jonkun asian päättymistä tai toisen tapahtumista, ei tarkoita sitä, etteikö samalla voisi nauttia nykyhetkestä.Mutta juuri nyt, tällä hetkellä, kun Tiki on kesälomalla, minulla on kaksi aivan järjettömän ihanaa lasta mukanani ja vauvan kanssa kotona olemista edessä määrittelemättömän pitkä ja ihana aika, en odota yhtään, että aika kuluisi. Juuri nyt kaikki tuntuu valtavan hyvältä.Lue myös:Kolmenkympin kriisi on syvä ja pahaVaatimukset syövät kolmekymppistä naista kuin leipää