Onnellista onnellista

Jostain mieleen tulvahti sellainen hyvänolon tunne, että ai että ja voi vitsi ja kyllä. Istun Turussa, meidän äbälän alakerrassa ja olen ihan pian menossa nukkumaan. Tulin tänne kuuden junalla, huomenna aamulla mua odottaa kello 9 Turun tuomiokirkolla seurue, etenkin piispa Mari Leppänen, jonka kanssa teemme Helenan-polkua pitkin pyhiinvaelluksen. Se on mulle elämäni ensimmäinen.

Täällä Turussa olen poikkeuksellisesti yksin, ilman lapsia, ja äsken oli ihana jutella pari tuntia äidin ja Juhan kanssa teetä juoden. Ensi yön saan nukkua ilman, että yksikään lapsi herättää mua. Ja sitten iltapäivällä lähden jo takaisin Helsinkiin lasten luo.

Hannen kanssa tänään Lapsimessuilla, nämä värit oli pakko ikuistaa!

Mulla on jotenkin sellainen kiitollisuuden hyrskäys elämää kohtaan. Kaikki on niin hirveän hyvin tällä hetkellä.

Meiän lapset ovat viime aikoina olleet niin ihania! Etenkin tuo pienin pötkylä, joka puhuu jo vaikka kuinka paljon, tahto tulee perille ja lauseet ovat jo monisanaisia. En tiedä milloin tämä tapahtui, mutta keväällä jossain vaiheessa kai. Ja se riemu, kun luetaan kirjaa ja kerron sille sanoja ja se toistaa ne: sampoo, saippua, kylpyankka. Miten ihanaa on kertoa tuollaiselle motivoituneelle ihmiselle kaikenlaista.

Meiän keskimmäinen on kanssa ollut niiin ihana. Tällä hetkellä hän ja isänsä laittavat aina yhdessä ruokaa. Nyt he suunnittelevat, että perustavat kesällä yhdessä ravintolan meidän huvilalle. Pitää tulla kyltti. Rakastan myös hänen tyyliään (tänään mentiin vaaleanpunaisessa juhlamekossa), projektejaan (lapsia hoidetaan aina vaan, tehtäväkirjoja tehdään pieteetillä) ja sellaista välillä esiin pulpahtavaa pikkuvanhaa ääntä, kun hän selittää meille asioita (“jos hanasta kääntää tohon suuntaan, tulee kylmempää”). Ja draamailuja!

Ja isoveli, voi vitsi sitä huumorin määrää. Rakastan sitä, miten hauska ukko siitä on tullut. “Kiva kuulla”, hän saattaa sanoa johonkin mun draamailuihin täysin hyväntuulisena. Tykkään myös siitä, kun häneltä oppii uusia ilmaisuja. Mun nuoruudessa oli keskari tai keso, mut nykyään näytetään keskaa.

Ja sitten voi että mun ystävät ovat vaan niin ihania. On ollut viime aikoina jotenkin tilaa olla niiden kanssa. Tänään hengattiin Merjan ja Hannen kanssa Lapsimessuilla. Eilen olin Kirsikan ja Vivianin kanssa Leikkiluolassa tuntikausia (lapset myös). Perjantaina juhlittiin ystäväni Erkan Sellainen mies -kirjan julkkareita. Juhlan aiheita on paljon!

Lauantaina olin Harakan saaressa ystäväni 40 v juhlissa, ja siellä pidettiin hienossa auditoriossa juhlaluento. Otsikko oli: Kastehelmi ja historian holtiton tissi. Sitten kankaalle heijastettiin kymmeniä, ellei satoja kuvia taideteoksista ja veistoksista, joissa hups vain! naisen tissi aina pulpahti ulos. Oli kyse sitten Ranskan vallankuouksen maalauksesta tai Afroditestä, holtiton tissi vain pullahteli esiin. Pitkin esitystä neljä naista kävi ampumassa vesipyssyllä port-viiniä ja viinaa(?) kuuntelijoiden suuhun. Ja kas kummaa, yllättäen kaikkien viiden esiintyjän yksittäiset tissit pulpahtelivat esiin. Sellaista se on, kun on nainen ja kyseessä on taide!

On ollut myös aikaa treenata ystävien kanssa, olen kahdessa eri treeniryhmässä Huh Helsingillä, minkä lisäksi käyn välillä myös TFW:llä. Kroppa takaisin kolmen synnytyksen jälkeen, tämä on haaveeni.

Ehkä kaikkein iloisimmaksi tekee se, miten kivaa meillä on ollut Tikin kanssa viime aikoina. Talvella oli aika raskasta soutua välillä, aika paljon riideltiin ja sen semmoista, mutta nyt on ollut jotenkin tosi kivaa. On ihanaa makoilla sängyllä ja kuunnella lasten edesottamuksia ja yrittää vähän jutella kirjoista, joita ollaan luettu (tai okei okei joita Tiki on lukenut) ja miettiä kesän suunnitelmia sun muita. Ja sitten osa lapsista pomppii siinä välissä ja joku haluaa pelata pääkaupunki-peliä (jota minä pelasin lapsena isän kanssa).

On leppoisaa ja on kivaa! Ehkä on myös orastava kevät sielussa (vaikka tänäänkin vaan satoi lunta, herregud).

On monella tapaa tosi kiva olo. Sellainen, että kaikkea uutta on varmaan tuloillaan elämään. Kaikenlaista mahtuu. Ja lomakin kolkuttelee jo orastavasti tuolla. Ai että!