Osta osakkeita ja tulet onnelliseksi?

Välillä pääsen haastattelemaan superkiinnostavia tyyppejä, minkä jälkeen kerron haastattelun sisällöstä jokaiselle, joka jaksaa kuunnella mun horinoitani.

Yksi tällainen haastateltava oli Aalto-yliopiston rahoituksen professori Markku Kaustia, jonka tapasin heinäkuussa. Hän oli tutkinut Niilo Luotosen kanssa osakesijoittamisen ja onnellisuuden yhteyttä ja tullut siihen tulokseen, että ihmiset, jota omistavat osakkeita ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät. Aineistona oli 120 000 eurooppalaista, eli tätä on kysytty monelta. 

Tutkimus ei paljastanut kausaliteetin suuntaa: tuleeko ihmisestä onnellisempi sen jälkeen, kun hän on hankkinut osakkeita vai hankkivatko keskimääräistä onnellisemmat ihmiset osakkeita? Myöskään syytä tähän ei tiedetä mitenkään varmaksi, mutta niitä oli kiinnostava spekuloida Kaustian kanssa. 

Miksi osakkeiden ostaminen tekee ihmisen onnelliseksi?

Sijoittaminen on yhteisöllistä

Sijoittajat tykkäävät puhua sijoituksistaan: mikä kurssi nousee tai laskee, mitä eri firmoissa tapahtuu. Itsekin seuraan Sijoituskerhoa ja Ompeluseuran talousgurut -ryhmää Facebookissa (sääli kyllä Ompeluseuran ryhmä ei vielä ota uusia jäseniä, mutta ehkä pian!). Sijotuksista jutustelu on vähän sellainen pompöösi mutta kuitenkin arkinen harrastus. Olen jopa tutustunut Ompeluseuran kautta tosi kivoihin ihmisiin, mikä on ollut tosi virkistävää. Siellä sovitaan myös sijoitus-excuja välillä, tavataan vaikkapa Pörssisäätiön illoissa.

Lisäksi omaa identiteettiä boostaa ajatus siitä, että omistan palasen Konetta tai Nordeaa. Tulee sellainen olo, että tässä ollaan vähän paremmassa joukossa, yrityksen omistajia! (Vaikka omistan tosiaan kaksi Koneen osaketta. Kyllä. Kaksi.)

Sijoittaminen antaa kontrollin tunteen

Kun on itse päättänyt, että minä hankin tuon osakkeen ja laitan rahani tuohon, tulee sellainen olo, että elämä ja tulevaisuus ovat jotenkin vähän enemmän omissa käsissä.

Lisäksi sijoittaminen luo uskoa parempaan tulevaisuuteen: Kun säästän nyt, niin ehkäpä 20 vuoden päästä olen vauras! Sijoittaminen tarkoittaa mun mielestä myös sitä, ettei usko vaikkapa maailmanlopun tulemiseen, zombie apocalypseen tai yhteiskunnan täydelliseen luhistumiseen ihan heti, mikä sekin lisää onnellisuuden tunnetta. (Vaikka ainahan ne zombiet ovat jossain määrin mielessä.)

Sijoittaminen yleissivistää

Tutkimusten mukaan sijoittaminen on linkittynyt siihen, kuinka koulutettu on ja kuinka kiinnostunut on yhteiskunnasta. Nykyään, kun tajuan Hesarin taloussivuista huomattavasti enemmän kuin aiemmin, itseluottamus on lisääntynyt, mikä omalta osaltaan tekee musta onnellisemman ihmisen.

Muistan, kun vielä viisi vuotta sitten skippasin täysin tyytyväisenä Hesarin talous- ja urheilusivut. Nykyään passaan vain urheilusivut. (Tiedän tiedän, nekin kuuluvat yleissivistykseen, mutta ihan kaikkeen ei vain pysty.) Oikeastaan kiinnostus talousasioihin lähti siitä hetkestä, kun vuonna 2012 ostettiin ensimmäinen asunto. Ensin mua alkoi kiinnostaa Euriborin tilanne, sitten muutkin korot ja lopulta pörssi. Pikkuhiljaa aloin opetella termistöä ja asioista tuli hahmotettavampia.

Aina, kun jostain asiasta saa henkilökohtaista hyötyä (eli kun omat rahat ovat kiinni jossain), se kiinnostaa ihan uudella tavalla. Ennen asunnon ostamista taloussivut olivat tuntuneet tosi hankalilta hahmottaa.

Kaustia sanoi kuitenkin myös, että kaikkia ei sijoittaminen mitenkään inspiroi tai innosta, vaan usealle se on pakollinen paha, vähän kuin vakuutuksen hankkiminen. Eli ei sijoittamisen tarvitse olla mikään mieletön intohimo tai keskustelujen kohde, vaan ihan sellainen automaattisesti tapahtuva juttu, jota ei sen enempää ajattele.

Sijoittajat eivät ole kaikkein pienituloisimpia

Vaikka osa pienituloisistakin ihmisitä sijoittaa, niin on aika ilmiselvää, että kaikkein köyhimmät eivät kauheasti osakkeita ostele. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin raha kyllä tuo onnea (mutta vain tiettyyn pisteeseen asti). Tutkimuksessa oli kuitenkin kiinnostavaa se, että sellaiset ihmiset, jotka sijoittivat, olivat onnellisempia kuin ne, jotka eivät, vaikka ihmisillä olisi ollut sama määrä omaisuutta. Eli itse sijoittaminen toi onnea, ei pelkkä raha.

Loppuun pitää myös sanoa tämä ääneen: Kaikilla ei todellakaan ole varaa tai aikaa sijoittaa rahoistaan, eikä se tarkoita, että nämä ihmiset olisivat välttämättä millään lailla onnettomampia kuin ne, jotka sijoittavat. Lisäksi on sanomattakin selvää, että sijoittamista harrastavat eivät ole millään lailla parempia tai arvokkaampia ihmisiä kuin ne, joilla ei ole sijoitussalkkua. 

No mutta, juteltiin me muistakin kiinnostavista asioista. Tuon koko Kaustian Haastattelun voi lukea täältä.

Oletteko te ostaneet suoria osakkeita? Kasvoiko onnellisuus?

Lue myös:

Sijoitusstrategiani on laiskuus

En aio jäädä eläkkeelle 35-vuotiaana

Näin tulotasoni on noussut ja tämä se on nyt

Lisätulot tuovat onnellisuutta 70 000 euroon saakka

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA