Pääsiäinen pikku juoppojen kanssa

 Vietin juuri aivan ihanan pääsiäisen Turussa äbälässä ja siskoni Lotan luona. Söin taivaallisesti, Alpulla oli koko ajan serkkujensa paras seura, istuin paljon auringossa ja nautin kaikesta suunnattomasti.Miinusta pääsiäiselle annan siitä, että kuten viime viikolla kerroin, mun hemoglobiiniarvot ovat aika matalat, ja  siksi on pyörryttänyt, heikottannut ja pää on särkenyt viime päivät. Soittelin aiheesta ihan Naisten klinikallekin, mutta eivät olleet aiheesta vielä mitenkään erityisen huolissaan. Lisäski on iskenyt sellainen vastenmielinen nuha (miten ysäriä!), joka on häirinnyt eloa. Ei enempää valitusta. Paitsi ehkä lapsista.Tulimme siskojen kanssa nimittäin siihen tulokseen, että lapset ovat kyllä raskaita toisinaan. Kun aina pitää suostutella niin paljon! Jos lapset saisivat itse päättää, ne eivät pukisi ollenkaan ulkovaatteita (mieluiten olisivat oikeastaan alasti ulkona, sillä olihan jo +10 astetta), eivät koskaan kävisi pissalla, eivät söisi muuta kuin suklaata ja tappelisivat toistensa kanssa siitä, kuka saa pitää kädessään keppiä. Pissahätäinen, nälkäinen ja kylmettynyt tila olisi niiden unelmien täyttymys, ja sitten me kurjat vanhemmat joudumme suostuttelemaan ja käskyttämään ja maanittelemaan, että jos istahdat hetkeksi potalle, niin saat etsiä suklaamunaa pensaasta.Toisin sanoen, lapsemme muistuttavat juopporemmiä, joille perustarpeista huolehtiminen on toissijaista elämän suurten nautintojen edessä.Onneksi me aikuiset olemme niin onnistuneita tapauksia! Lotta oli järjestänyt aivan upean luontobingon lapsille, ja löysimme keväisestä metsästä aika monet näistä asioista. Eniten sain itse iloa siitä, kun katselin suht kilpailuhenkisen äitini tarmokasta syöksähtelyä metsässä. Kun koppakuoriaista ei tahtonut löytyä sammalmättäiltä, äbä kävi sorkkimassa kepillä Lotan perheen kompostia. Josko sieltä. Lotta lunnollisesti vanhana pedagogina kertoi monta kertaa, että tämä ei ole kilpailu. Eipä.Sen sijaan suklaamunien metsästämisen järjesti mediän äiti (eli serkusten mumma), joten tässä kohdassa hän toimi vain lasten kirittäjänä. Arvostin myös tätä!Arvostin myös sitä, että minun ei tarvinnut etsiä yhtään mitään, vaan pääsiäissunnuntaina kello kahdentoista skumppa asetettiin suoraan eteeni. Näin on ollut jo vuosia, ja toivon mukaan tämä perinne ei koskaan kuole.  Tuosta Sofian ihanasta mekosta on tullut nyt kymmeniä kyselyjä, mutta ikävä kyllä en tiedä mistä se on, eikä Sofiakaan tiedä. Sitä pitää kysyä Sofian anopilta, Kirsi Peltola-Haavistolta, joka on tuon ihanan luomuksen antanut Sofialle kolkkentvuotissyntymäpäivälahjaksi.Sitten loppuun vielä pohdintoa: Onko rairuoho hiilinielu?Lue myös:Pitkäperjantain kärsimysnäytelmäPääsiäinen 2018Pääsiäinen 2017Pääsiäinen 2016