Päätös, joka on tuonut paljon iloa elämääni
Tein muutama vuosi sitten sellaisen päätöksen, että pyöräillessä pysähdyn aina suojatien eteen silloin, kun jalankulkija aikoo ylittää sen. Sinällään tämä ei ole mikään vallankumouksellinen idea, koska myös Suomen liikennesäännöt sanovat, että näin kuuluu tehdä.
Olen kuitenkin huomannut, että tällä taktiikalla saa valtavasti hymyjä osakseen! Etenkin silloin, kun pyöräilen Kauppatorin viertä, ja turistit ovat ylittämässä pyörätietä, niin pidän oikein kunnia-asiana sitä, että pysähdyn ja annan heidän mennä ensin. Sen sijaan silloin, kun pyöräilijät tulevat lujaa ja oikein soittavat kelloa suojatietä ylittäville hölmistyneille turisteille, minuun iskee turhautuminen:
Miettikää nyt herran tähden, mitä tuollainen rimputtelu tekee meidän Suomi-brändille!!!!!!!!!!!!!
Menevät turistit vielä kotimaihinsa ja sanovat ystävilleen, ettei Suomeen kannata matkustaa, kun siellä vaan kelloa rimputellaan suojatiellä viattomalle jalankulkijalle. Eivät tule sen jälkeen isoina turistilaumoina pyörimään Kauppatorille kalakukkoa ostamaan (koska jostain syystä olen nähnyt Helsingin kauppatorilla tätä myytävän). Menee siinä kuulkaa meidän kansantalous aivan tappiolle, tulee kestävyysvaje eikä virtaa lainkaan ulkolaisen rahaa tänne meille. Millä sitten kustannetaan puistoruokailut ja taidehankinnat Emmaan?!!! Kysynpä vain!!!
Että parempi miettiä sen kellon kanssa, jos ette halua, että maamme ajatuuu konkurssiin ja me kaikki joudumme mieron tielle!!!
Mutta itse olen kunnon kansalainen, pysähdyn ja annan ihmisen kulkea tien yli, kuten hänen kuuluukin saada tehdä.
Ihan vain tuli mieleen kertoa.
Kai maar tekin pysähdytte suojatien eteen pyörinenne ja etenkin autoinenne? (Ja mietitte samalla kansantalouttamme.)
Lue myös:
Äijäs se siellä kävi (rimputtelu on muuten porttiteoriani mukaan portti muille kadulla huutelemiseen)
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN