Päiväkodin sydäntäsärkevät aamuitkut

Oi voi. Kerroin aiemmin, että päiväkoti on lähtenyt hyvin käyntiin. Niinhän se onkin. Mutta ne kutka seuraavat  mun insta storyä, tietävät, että nyt jo kuukauden verran aina, kun vien Alppusen päiväkotiin, se jää sinne itkemään. Todella sydäntäsärkevää itkua. Huuli väpättää ja silmät anoo, että äiti älä mene. 

On niin karmeaa jättää pikkuinen itkemään, täysin luonnonvastaista toimintaa. Päiväkodin tyypit kuitenkin sanovat, että Alppunen tyyntyy nopeasti mun lähdön jälkeen. Luovutan Alpun aina jonkun syliin, jossa se saa olla niin pitkään, että se tyyntyy. Esimerkiksi toissapäivänä Alppu oli alkanut huudella: "Äiti jee! Äiti jee!" Päikkyläiset olivat yhtyneet tähän huutoon, ja lopulta Alppu oli taas iloinen itsensä.

Tosin on myös päiviä, jolloin se on kuulemma vähän ollut surkeana aamupäivän ennen päikkäreitä. Iltapäivät se on onneksi aina tyytyväinen elämäänsä, mutta nuo aamut saattavat olla vähän raskaita.

On muuten maailman ihaninta, että ne ovat listanneet aina semmoseen sarakkeeseen joka päivä, mitä Alppu on touhunnut, paljonko se on nukkunut ja syönyt, kenen kanssa se on leikkinyt ja mistä se on innostunut tai onko jokin surettanut. Rakastan yli kaiken niitä selontekoja, joita henkilökunnalla on aina aikaa antaa, kun haen Alppusen. 

Mun ystäväni Kerttu, joka on töissä päiväkodissa, sanoi jo ennen päikyn alkamista, että on tosi tärkeää lähteä silloin, kun aikoo. Ei saa jäädä siihen hillumaan tai pahimmillaan kääntyä ovelta takaisin ottamaan lapsi uudestaan syliin. Tästä lapselle tulee sellainen olo, että on hänen vastuullaan, jääkö äiti vai ei. Ikään kuin itkun volyymillä voisi vaikuttaa äidin toimintaan. Vastuu on liian painava, ja se vain stressaa lasta.

Näin mä olen tämän kuukauden toiminutkin. Mutta hitto että se on raskasta! Tuntuu luonnottomalta vain lähteä vetämään, kun kuulee vielä eteisessä toisen lohduttoman itkun. On niin selkäytimestä tottunut pitämään lapsosta sylissä niin pitkään, että kaikki on taas kunnossa. 

Tällä viikolla aloin jo kyseenalaistaa koko periaatetta, ja kyselinkin ihmisiltä, pitäisikö sittenkin jäädä lohduttelemaan lapsosta? Kaikki sanoivat kategorisesti: EI TODELLAKAAN PITÄISI. No, mä uskon itseäni kokeneempia vanhempia ja päikkyammattilaisia. Ei kai tässä muu auta.

Mutta kyllä tässä vähän miettii, että koska tuo pikkuinen tottuu sinne päiväkotiin jäämiseen. Meneekö siinä vuosia? Itkeekö se vielä silloinkin, kun saatan hänet armeijaan? (No ei tietenkään, 2030-luvulla ei ole enää niin aikansa eläneitä instituutioita kuin armeija nykymuodossa. Hehehehe.)

Ei mutta oikeasti. Kaipaan vähän lohtua ja tsemppiä tilanteeseen. 

Milloin teidän lapsoset ovat tottuneet jäämään päiväkotiin? Onko mitään kikkoja?

Lue myös:

Päiväkodin kaksi ensimmäistä viikkoa

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA