Lisätulot tuovat onnea 70 000 euroon saakka
Tässä kun olen käynyt läpi sitä, mitä sitä elämällään seuraavaksi tekisi, on ollut pakko miettiä vähän myös raha-asioita. On aina huvittavaa kuulla, kun jengi väittää, ettei raha tai tulojen nousu tee ihmistä onnellisemmaksi. Tietenkin ne tekee! Pitää olla saastainen hippi tai megarikas sanoakseen, ettei lisäraha ilahduta.
Juttelin onnellisuuden ja rahan välisestä suhteesta Aalto-yliopiston rahoituksen professori Markkku Kaustian kanssa. Oli lohdullista kuulla, että tulojen nousu tekee onnellisemmaksi vain tiettyyn pisteeseen saakka. Tätä on luonnollisesti tutkittu, ja tuloksena on, että ihmisen onnellisuuden kasvukäyrä lopettaa nousemisen suurinpiirtein silloin, kun bruttotulot ovat 70 000 euroa vuodessa.
Sehän ei ole edes mitenkään järjettömän paljon!
Mun bruttotulot ovat olleet tähän mennessä parhaana vuotenani vajaa 50 000 euroa, kun olen tehnyt oikein urakalla hommia. Eli tuohon lisättäisiin vielä hassut parikönt tonnia, ja mä olisin onneni kukkuloilla. Aikamoista! No, tämän vuoden tienesteistä en vielä osaa sanoa, mutta en kyllä tule pääsemään tuohon 50 000 euroon näillä näkymin, nelipäiväinen työviikko ei kauheasti kasvata tiliä.
Tämä on kuitenkin musta tosi ilahduttava tieto, koska se tarkoittaa, että vaikka Bill Gates on mua seitsemäntöistä pinkfiljoonaa kertaa rikkaampi, se ei ole kuitenkaan suhteessa mua saman verran onnellisempi.
Lottovoittajiakin on tutkittu. Aluksi voittajien onnellisuustaso nousee huomattavasti, mutta muutaman vuoden päästä se palautuu suurin piirtein alkuperäiseen, tai vähän korkeammalle, mikäli ihminen on sitä ennen ollut tosi pienituloinen.
Tulojen noustessa onnellisuuskäyrä nousee alussa tosi jyrkästi: Jos rutiköyhä saa asunnon ja ruokaa, hänen elämänsä tyytyväisyys kasvaa välittömästi huomattavan määrän. Omassa kodissa olo on turvallinen ja esimerkiksi väkivallan uhka laskee. Kun perustarpeet on tyydytetty, seuraava askel on sen verran rahaa, että voi harrastaa ja käydä vaikka ulkona syömässä. Sitten tulee matkustelu, jotkut luksustuotteet (kuten loputon mahdollisuus ostaa Jacky makupaloja), lopuksi ehkä vielä rahan tuoma status ja vallan tunne. Mahdollisuus olla tekemättä mitään.
Mutta mitä sen jälkeen? Ei oikeastaan mitään. Raha on (tai ainakin sen kuuluisi olla) välinearvo, jolla saa elämäänsä materiaa tai kokemuksia. Ja niitä voi saada vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Mutta niin. Rahanmäärän kasvu ei siis tee loputtomasti onnelliseksi. Siitä me ei Kaustian kanssa harmi kyllä keskusteltu, paljonko tulojen pienentyminen laskee onnellisuutta: onko niin, että kun on kerran saavuttanut tietyn tason, on henkisesti hankala tulla siitä enää alaspäin?
Vaikuttaa siltä, että mä otan tästä pian selvää. Lupaan kertoa sitten teille.
Mitkä teidän tämänhetkiset vuOsitulot suurinpiirtein ovat? Oletteko tyytyväisiä summaan?
Lue myös:
En aio jäädä eläkkeelle 35-vuotiaana
Näin tulotasoni on noussut ja tämä se on nyt
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA