Pakahdus juhannushäissä
Voi mitkä taianomaiset häät eilen olikaan! Ainon ja Oton juhannushäät Suomenlinnassa olivat niin täynnä tunnetta, että kyyneleet kävi silmissä vähän väliä.
Näitä juhlia makustelen mielessäni vielä pitkään. (Aion kätkeä nämä muistot syömeeni ja tutkistella niitä jälkeenpän vähän samalla tavalla kuin Neitsyt Maria jouluevankeliumissa). Juuri tällä hetkellä mieleen nousee erityisesti nämä hetket:
Kun mielettömän kaunis Aino astui Suomenlinnan kirkkoon isänsä vierellä, kyyneleet nousi välittömästi silmiini. Vihkitoimituksessa Oton oopperalaulajaystävä Aapo lauloi kaksi laulua, ja se oli niin komean kuuloista, että mun koko kropan läpi vilisti kylmät väreet. Upeaa!
Hääparin onnitteleminen on ihaninta! Sellaista onnea näkee harvoin, ja siksi siitä pitää ottaa oma osa itselleen. Tosin onnitteluhetken jälkeen on aina pitkin häitä sellainen fiilis, että joka kerta morsion kohdatessaan pitäisi sanoa jotain ylvästä ja runollista, vähintään siteerata Tommy Tabermania, muttei nyt ainakaan puhua mistään arkisesta tai latteasta. Sitten kuitenkin vain päätyy mumisemaan, että mustikkakakku oli todella herkullista.
Suomenlinnan Pirunkirkko oli juhlapaikkana aivan mieletön. Vanhat jykevät lattialankut, elegantit holvikaaret ja paljon tilaa (erillishuone lapsosille ja dansaamiselle!). Meidät plaseerattiin hirveän hauskaan pöytään, ja nauroin läpi häiden ihmisten jutuille. Alpun ystävä Eippu istui vieressä, ja pojilla riitti omaa hauskaa koko juhlan ajan. (Erityisesti mua ilahdutti, kun yhdessä vaiheessa Eippu alkoi syöttää toverillisesti Alpulle maissinaksuja suoraan suuhun.) Mutta olivat aikuistenkin ruuat aivan mielettömiä, tarjoilut ja kuuden (!!!) eri kakun kakkupöytä jättivät jäljen syömeen.
Kun ollaan kahden kulttuuri-ihmisen häissä, puheet sekä laulu- ja tanssiesitykset ovat juuri niin hyviä kuin toivoa saattaa. Erityisesti fiilistelin sitä, kun Ainon veli ja sisko esittivät ylvään Jos rakastat -kappaleen. "Jos rakastat pieniä tyttöjä, pieniä tyttöjä, pieniä poikia, koiria, mummoja, vanhojapiikoja..."
Hanuristi vei juhannustanssit ihan omiin sfääreihinsä. Vierasvenesataman mastot keinuivat aalloissa ikkunan takana, kaikki oli niin kaunista. Illemmalla Daruden Sandstormin tamppaaminen diskovalojen välkkeessä veti niskat mahtavalla tavalla jumiin. Mulla on vähän sellainen meininki, että kun danssaamaan kerrankin pääsee, niin sokka lähtee irti ja se on vähän sellaista amok-tanssimista, eli heiveröiset alta pois.
Lauttamatkalla Suomenlinnasta mantereelle laulettiin Ainolle ja Otolle Zen Cafén Todella kaunis. Samalla miltei yöttömän yön auringon säteet kajastivat horisontissa.
Sitä shottia ei todellakaan olisi pitänyt enää ottaa jatkoilla Skönessä, mutta se otettiin ja Whitney Houston raikasi.
Oli oikea päätös kävellä yökolmelta Niinan kanssa halki iloisen Helsingin kotiin. Matkalla ehti vähän freesata päätänsä ja räntätä siitä, miten hiton vaikeaa on olla johdonmukaisen hyvä vanhempi omalle lapselleen. (Tästä lisää myöhemmin.) Sen sijaan oikea päätös ei välttämättä ollut huutaa yökolmelta viimeisiä sillä hetkellä tärkeältä tuntuvia neuvoja hääparille, niin että Kanavaranta raikasi: "MUISTAKAA HARRASTAA SEKSIÄ HÄÄYÖNÄ!!!!"
Ok. Nyt menen vähän kellumaan tähän rakkaudentäyteiseen ja hieman crapuléiseen olotilaan.
Toivottavasti teillä oli myös taikaa ja rakkautta ilmassa juhannuksena!
Ainon ja Oton koko hääsaaga:
Ainon ja Oton häiden etkot eräänä ihanana iltana
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA