Paras tammikuu naismuistiin
Tammikuu ei kuulu mun suosikkikuukausiin. Siinä on niin monta asiaa liikaa. Liian kylmä, liian pitkä aika kesään, liian synkkä ja liian tipaton. Mutta mutta! Tänä vuonna tammikuu on ollut ihan huikea! Sanoisin, että tähän mennessä paras kuukausi vuonna 2016!
Tammikuussa olen...
nauranut
sille, että ensin Saara keksii meidän tulevalle lapselle nimen Baby Thukkanen (yhdistelmä mun ja Tikin sukunimistä) ja sitten Anna keksii tästä vielä lempinimen Baby Thuksu. Molemmat ovat käytössä.
istunut
kahviloissa enemmän kuin vuonna 2015 yhteensä. Ihanaa!
nähnyt
koiran”ulkoiluttajan” kakattavan koiraansa Kampin kauppakeskuksen lattialle. Poimi kyllä jätöksen pussiin sen jälkeen, mutta silti uskoni ihmiskuntaan horjuu.
odottanut,
että joku muukin käy vihdoin katsomassa The Revenant -elokuvan, koska mun pitää mahdollisimman pian päästä purkamaan sitä kokemusta. Juuri kun luulit, että meno ei voi käydä enää eeppisemmäksi, Leonardo DiCaprio kääriytyy alastomana kuolleen hevosen vatsalaukkuun. (Odotan myös niitä eeppisiä meemejä, joita tästä leffasta varmasti syntyy!)
ostanut
aika kalliin hoitopöydän vauvan vaipanvaihtoa varten. 550 euroa. No okei, hoitopöytä on myös kuivaava pesukone, mutta kyllä tämä lapsen tulo on tyyristä hommaa!
liikuttunut
siitä, että Tiki toi New Yorkista tuliaisen mulle ja vauvalle. Mä sain kirjan ja vauva lintulelun (vaikka jostain syystä olen huvittanut itseäni pärisevällä lintulelulla enemmän kuin Mad Men -kirjalla).
kuunnellut
usein mun voimabiisiä, Solosen & Kosolan Miljoona vuotta. "Sit vaan pidän yllä hyvii viboja, ei pienist jutuist jaksa poltella hihoja." Juurikin näin. (Paitsi seuraava kohta:)
räntännyt
siitä, että helsinkiläsiet eivät anna metrossa viimeisillä raskaana olevalle paikkaa, vaikka olen jopa pyytänyt. Mulkut!
tehnyt valintani
lastenvaunujen suhteen, ja se valinta oli Emmaljungan Vikingit. Moni mun ystävä kehui niitä, ja tähän mennessä ne ovat tuntuneet oikealta valinnalta tänne hissittömän talon ylimpään kerrokseen. Kopan saa helposti irti ja ne on niin kapeat, että alaosan kehtaa jättää tuonne porraskäytävään.
Lisäksi olen ikävöinyt valtavasti
ihmistä, jota en ole vielä ikinä tavannut. Miten se on edes mahdollista?