Älä sano tätä raskaana olevalle
Yllättävän vähällä olen päässyt sosiaalisesti tässä raskaudessa. Kukaan ei ole tunkenut kättään luvatta mun vastalle (mistä olen melkein pettynyt, kun niitä tarinoita olin kuullut etukäteen niin paljon) eikä muutenkaan heittänyt mitään epäkorrektia shaibaa, mistä olisin feministisyyden tunnoissani loukkaantunut.
Mutta vastaan on tullut pari juttua, joista olen ajatellut, että olisin selvinnyt myös ilman tätä infoa. Keksin vain kolme esimerkkiä, eli taidan hengailla aika sivistyneiden ihmisten seurassa tai sitten olen taas kerran hyötynyt mun normaalia alemmasta kuulosta (mulla on tutkitusti melko huono kuulo, mikä on tällaiselle äänineurooseista kärsivälle ihmiselle vain ja ainoastaan hyvä asia).
Lista huvittavan huonoista kommenteista:
1
Kerron seitsemänkymppisille tädille, että en tiedä vielä lapsen sukupuolta, mutta jostain syystä mulla on semmonen olo, että se voisi olla poika.
”No kuule. Toivo että se olisi tyttö. Pojat on niin, niin hankalia. Ne on niin rasavillejä. Ei niiden kanssa voi olla. Mäkin tykkään niin paljon enemmän mun pojantyttärestä, se on kiltti ja helppo. Mutta tyttärenpojat, ne on niin villejä.”
No niin, jos mä nyt sitten alankin toivoa, että se olisi tyttö, niin ehkäpä se sitten muuttuu tytöksi. Kiitos tästä neuvosta! (Lisäksi arvostan sitä, että mun lapsen luonne määritellään jo ennen kuin se on vetänyt ensimmäistäkään henkäystä tässä maailmassa.)
2
Kerron tuttavalle, että mua ei tällä hetkellä pelota tai jännitä synnytys, koska ei ole oikein mitään, miten mä siihen voisin valmistautua. Luotan siihen, että Kättärillä on ammattitaitoista jengiä eikä mun tarvitse tietää hirveästi asioista etukäteen. (Esimerkiksi ylppärit tai työhaastattelut ovat tässä mielessä jännittäneet enemmän, koska niissä on merkinnyt paljon se, miten olen valmistautunut etukäteen.)
”Joo, ei kannata pelätä. Mutta pakko kertoa, että mun tutun lapselle tuli synnytyksessä cp-vamma ihan pelkän hoitovirheen takia. Ja yhden kaverin kaverin lapsi meinasi kuolla synnytyksessä, kun sitä ei saatu tarpeeksi nopeasti ulos.”
No mutta, nythän mä voinkin sitten alkaa pelätä, että mun lapsi kuolee tai vammautuu pysyvästi. Thanks mate!
3
Kerron kaverille, että olen miettinyt lapsen nimeksi XXX:ää.
”Ai joo! Mä tunsin kerran semmosen tosi ärsyttävän pojan, jonka nimi oli XXX.”
Ai no sepäs sattui, mä olenkin nimeämässä mun lapsen juurkin sen sun ärsyttävän tuttavan mukaan!
Ei kun oikeasti, jos joku osoittaa niin isoa luottamusta, että kertoo sinulle nimipohdinnoistaan, niin sulla on tasan yksi repliikki siihen: ”Ihana nimi!”
Älä kerro, keitä sen nimisiä tunnet (ihan sama, oliko kyseessä hyvä vai huono muisto) tai onko se nimi mielestäsi juuri nyt muodikas tai ylipäänsä, mitä mielikuvia sulle tulee siitä nimestä (paitsi jos ne on yksiselitteisen positiivisia).
Lapsen nimi on niitä harvoja juttuja maailmassa, joiden kohdalla rakentava palaute ei vie asiaa yhtään eteenpäin. Myöskään nimien ehdottelu ei ole mielestäni kovin kosher, ellen pyydä ehdotuksia. Mä en ainakaan halua, että joku muu keksii mun lapsen nimen. Paitsi tietenkin Tiki. (Jonka tähän mennessä paras ehdotus on ollut Humphrey, tietenkin Humphrey Bogartin mukaan. Myös Donia on ehdotettu, Don Draperin mukaan. Humphrey Thurén, Don Thurén? Ehkäpä!)
Teidän vuoro:
Mitä et olisi halunnut kuulla raskaana ollessasi?