Paras vauvakirja
Mä suhtauduin vauvakirjan ostamiseen hämmentävän neuroottisesti. Tutkailin viime kesänä kaikki helsinkiläiset kirjakaupat läpi ja selailin todella analyyttisesti yli kymmenen tarjolla olevaa vauvakirjaa. Halusin kirjan olevan täydellinen, koska ajattelen, että poika voi sitten aikanaan selailla sitä ja vähän muodostella identiteettiään tiedostaen omaa historiaansa. (Kyllä, liitelin ylevissä aatoksissa raskausaikana.)
Asioita joita en halunnut: liikaa sukupuolittuneisuutta, oikeiden vauvojen kuvia (miksi joku haluaisi vauvakirjaansa satunnaisia kuvapankkikuvia muista vauvoista?!) tai liikaa nostalgiameininkiä (sorry Kulta-aika lapsuuden -kirja, historia havisi vähän liian lujaa).
Lopulta löysin ja ostin täydellisen yksilön: Hannamari Ruohosen Vauvan oma kirja (WSOY). Siinä on palaset kohdallaan:
Aivan ihan kuvitus: Tyylikäs, mutta reipas ja värikäs. Miellyttää lapsosta ja tämän vanhempaa.
Ei liian strukturoituja sivuja: Reilusti tilaa kirjoittaa omia pikku horinoitaan. (Ja mähän halusin selittää juurta jaksaen bebbelle vaikkapa sen, miten hänen äitinsä ja isänsä tapasivat.) Etenkin "Päivä elämästäni" -aukeamat ovat mainioita, koska pieniä arkisia juttuja on kiva muistella myöhemmin.
Tarpeeksi struktuuria: Kysytään tarpeellisia juttuja, kuten "ensimmäinen julkaisukelpoinen kuva minusta" (hyvä lisäys, koska ihan sitä ekaa kuvaa ei kyllä voi vavvasta laittaa, koska siinä näkyy äitiä ja ruumiineritteitä vähän turhan paljon), "mitä minusta sanottiin", "miksi sain juuri tämän nimen" ja "miltä perheestäni tuntui, kun synnyin". Lisäksi listattiin kivoja ensimmäisiä, kuten hymyä, naurua, ulkoilua tai kutiamista.
Ei vanhanaikaisia odotuksia: Sukupuu on semmonen aukeama hedelmiä, ei perinteikäs puu. Mun vanhemmat ovat esimerkiksi eronneet, joten semmonen peruspuu ei oikein toimisi. Lisäksi siihen voi lisätä muita tyyppejä, joiden kokee kuuluvan vauvan perheeseen. Myös syntymäkertomuksen kohdalla ohjeistetaan: "Syntymäkertomus tai tarina siitä, miten päädyin perheeseen." (Eli adoptio on yhtä legitiimi vaihtis.)
Terveisiä vauvalle -kohtia on paljon: Ollaan pyydetty kaikkia meillä käyneitä vieraita nyt parin kuukauden aikana kirjoittamaan tai piirtämään terkut bebbelle. Niitä on jo nyt älyttömän ihana lukea, saati sitten joskus tulevaisuudessa!
No okei, on tietenkin muitakin kivoja vavvelikirjoja, kuten vaikka Tatun ja Patun vauvakirja, josta täällä mainittiinkin. Mutta tätä voin suositella omalla käyttökokemuksella.