Perinteinen risteily

Takana 42 tuntia sekoilua, hyttibileitä, buffaa, tukholmalaisia katuja ja ihanaa yhdessä olemista.

Erkka, Marianna, Otso, Raisa ja Mirja + minä eli aikuisten pöytä.

Saavuttiin juuri kotiin to–la risteilyltä Tukholmaan. Tämä on muodostunut jo perinteeksi, ja se tuntuu jotenkin tosi merkitykselliseltä ja tärkeältä, monesta syystä.

Taidan olla vähän väsynyt (ihminen ei nuku hytissä koskaan kauhean hyvin kolmen lapsen kanssa), mikä tekee mut tunteikkaaksi, mutta en enää ota yhtään näitä ystäviä itsestäänselvänä. Otson syövän ja kaikenlaisten muiden kurjuuksien (joilla viimeisin vuosi on meidän ystäväpiiriä moukaroinut) jälkeen tuntuu vain tosi tärkeältä, että on olemassa näitä ystäviä. Sitä pitää arvostaa ja siihen satsata: esimerkiksi sopimalla päivämäärän, varaamalla ne matkat ja miettimällä koko homman sopivaksi 7 aikuiselle ja 9 lapselle.

Ja me tehtiin se taas!

Sisko ja veli <3

Tällaiset perinteet on myös siitä ihania, että ne laittaa huomaamaan ajan kulun – ja sen tuoman helpotuksen. Tämä oli tähän mennessä mun helpoin risteily. 9-vuotias on jo tosi itsenäinen, pukee ja harjaa hampaansa itse, ottaa buffassa sopivassa suhteessa suolaista ja makeaa, ja on suorastaan avulias suhteessa pienempiin sisaruksiinsa.

Ja voi miten mun sydän pakahtui onnesta ja ylpeydestä, kun se oli käynyt käyttämässä omaa rahaansa (hänellä on 30 e) tax freessä pikkusiskolle ostettuun pehmoleluun (pehmon nimeksi tuli Hile) ja pikkuveljelle välipalapatukoihin. Vau!!!

Ja miten ihanasti ne leikki ja piti toisistaan huolta koko matkan ajan. Mä vain katselin ihmeissäni vierestä, sillä yleensä tää kolmikko vain riitelee ja rettelöi.

Pieninkin alkaa olla jo voiton puolella: se käyttää vaippaa vain öisin enää, eikä oikeastaan tarttis sitäkään. Imetyksestäkin pääsin eroon, mikä on aivan mielettömän ihanaa.

Keskimmäinen on suloinen hassuttelija, joka oli mm kahden kaverinsa kanssa karannut yhdessä vaiheessa. Jouduttiin ekaa kertaa koskaan kuuluttamaan: “Kolme 5-vuotiasta on karanneet, jos näette heitä tuokaa infopisteelle kannelle 7.” Jeppistä. Löytyivät peliluolasta.

Minä ja Erkka!

Tarvittiin kuvia Ystävyyden uutiskirjettä varten.

Lapset jakautuu myös ikänsä puolesta erinomaisesti: Neljä isointa viihtyy hyvin yhdessä (2 poikaa ja 2 tyttöä). Tytöt fiilistelevät meikkejä ja halusivat mm käydä Sephorassa (lolllll Sephora kids!). Pojat pelaamista, johon tytötkin pääsevät helposti messiin.

Pienet (2—5-vuotiaat, 3 poikaa ja 2 tyttöä) taas ovat kaikki samalla aaltpituudella. Kaikilla on seuraa toisistaan.

Ja sitten ehkä kivointa on, että meillä kaikilla aikuisilla on aika sellainen samanlainen ote lapsiin ja ajatus kasvattamisesta. Voisin kuvailla sitä rennoksi, mutta se ei ole koko totuus. Meillä oli eilen hyvät keskustelut vielä illalla, kun lapset olivat nukkumassa, että mitä pidempään on ollut vanhempi ja mitä enemmän näitä lapsia tässä on, sitä vahvemmin on tajunnut, että lapset vaatii aika tiukkaa jämäkkyyttä ja joukkojen johtamista.

Siis sellaista, että joo, lapset saavat tehdä joitain päätöksiä ja heitä kuunnellaan, mutta jos vanhemmat päättävät jotain (vaikkapa että nähdään kavereiden kanssa leikkipuistossa kello 14), niin sitten sinne mennään ja sillä piste. Kukaan meistä ei jaksa yhtään sellaista “lapsentahtisuutta”, jossa viestitellään, että “no katsotaan haluaako meidän lapsi lähteä ja saanko sen liikkeelle nyt”, jossa lapselle annetaan liikaa vastuuta päätöksistä ja sen mieluhalujen mukaan mennään. Silloin kaikki menee vain plörinäksi. Meistä on siis koko ajan tullut enemmän piiapenttaloita. Ahahahah.

Otso ja crémante Björn trägårdin puistossa.

Seven ja Hile

Tukholmassa mentiin Mariannan matkanjohdolla: Paras päätös oli skippaa kaikki ”kohteet” ja vain vaellella Söderillä leikkipuistoissa. Näitä suosittelen suuresti, kaikki kävelymatkan päässä toisistaan.

Ivar Los Park on suloinen megatukholmalainen leikkipuisto, jossa on järjettömän hieno maisema kaupungin siluettiin.

Stadsmuseetin lounas on mahtava, kahvit siinä terassilla. (Itse museo kiva ja ilmainen.)

Björns trädgård on toinen ihana leikkipuisto. Lapset leikki ja me juotiin pullo crémanttia, ai ai!

Ja sit vaan Södermalmin ja tukholmalaisten ihastelua, se riitti hyvin!

Tämä yksi haulusi roudata laivalle mukaan raksavälineet – ja hyvä että otin mukaan, sillä hän leikki niillä jatkuvasti. En kestä miten söpö hän on laittaessaan kypärän päähän, “suojalasit” päähänsä ja toteaa: “RAKSAHOMMIA!” sekä: “Minä olen Jusa, minusta tulee putkimies.” (On katsottu vähän yle areenaa.)

Nyt on väsynyt ja onnellinen olo. Tosi rakastunut sekä lapsiin että ystäviin. Keskimmäinen on naapureilla leikkimässä, vanhin toisen naapurin luona ja pienin nukkuu päiväunia. Koti on kaaoksessa, joten saatanpi vähän kuunnella musiikkia ja siivoskella ja sitten illalla mennään vielä juhlimaan tällä samalla porukalla 10-vuotiasta ihanuutta.

Ai että, elämä on hyvää.