Piipertäjät vastaan jättiteot – mikä tekee yrityksestä oikeasti vastuullisen?
Kaupallinen yhteistyö: Elisa
Millainen yritys on oikeasti vastuullinen ja mikä on silkkaa viherpesua? Mietin tätä kysymystä usein.
Olen puhunut paljon vastuullisesta sijoittamisesta. Se on siitä hankalaa hommaa, ettei ole mitään yksittäistä mittaria, joka kertoisi, onko yhtiö vastuullinen vai ei. Riippuu ihan siitä, mitä yritys tekee, että mihin asioihin siinä pitää kiinnittää huomiota. Toisin sanoen: mikä yrityksen tekemisessä on olennaista. Vaikkapa sellua tuottavalle yhtiölle on olennaista se, miten se hoitaa jätevetensä, kun taas ohjelmointiyritys tuskin avaa vastuullisuusraportissaan jätevesiasioitaan.
En ollut ajatellut, että jos yritys pyrkii vastuullisuuteen, sen pitää itse määritellä, mitkä ovat juuri sen kohdalla olennaisia tavoitteita. Muuten hommat jäävät helposti missio-visio-blaablaa-sanahelinäksi.
(Tästä on pakko kertoa esimerkki: Eräässä entisessä työpaikassani oli hieman päälleliimatusti lisätty arvoihin “ekologisuus”. Sitten työntekijöitä kehotettiin pyöräilemään töihin julkisten kulkuvälineiden käyttämisen sijaan, koska se on ekologisempaa. Hohhotihoijakkaa.)
Miten näitä olennaisia asioita sitten määritellään? Sain hyvän tilaisuuden keskustella yrityksen vastuullisuudesta, kun pääsin juttelemaan Elisan vastuullisuusjohtaja Minna Krögerin kanssa. Hän on super kiinnostava tyyppi, joka on ollut aiemmin UPM:llä ja Wärtsilällä, ja vetää nyt Elisan vastuullisuustoimintaa.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät parempaan maailmaan
Okei, vähän taustaa. YK on määritellyt niin sanotut kestävän kehityksen periaatteet, joita eri maat tavoittelevat vuoteen 2030 mennessä. Tätä kutsutaan nimellä Agenda 2030. Tämän sanaparin moni on varmasti kuullut.
Jos ja kun nämä Agenda 2030:n tavoitteet saavutetaan, ollaan taas kestävämmässä yhteiskunnassa ihmisen ja luonnon kannalta. Tavoitteita on 17, ja jokaiseen tavoitteseen sisältyy alatavoitteita. Nämä ovat isoja juttuja: köyhyyden ja nälänhädän poistaminen, ylikalastuksen lopettaminen, saastuttamisen vähentäminen, lukutaidon lisääminen.
“Mikään maan hallitus ei voi yksinään edistää näitä tavoitteita. Mukaan tarvitaan yhteiskunta ja yritykset, jotta maailmasta saadaan kestävämpi, yhdenvertaisempi ja solidaarimpi”, Minna sanoo.
Jalanjälki minimiin, kädenjälki maksimiin
Kun YK:n tavoitteita lueskelee, herää kysymys, että miten nämä liittyy puhelinoperaattorin toimintaan. Joku ylikalastus, öö?
Ja nyt päästään niihin minun jankkaamiin olennaisuuksiin.
Elisa on teettänyt kestävän kehityksen tavoitteiden olennaisuusarvioinnin, jossa on käyty läpi, mitä tavoitteita juuri sen kannattaisi alkaa edistää.
Liiketoimintaa arvioitiin kädenjäljen ja jalanjäljen kautta.
Kaikki ovat kuulleet hiilijalanjäljestä, ja noin yleisesti jalanjälki tarkoittaa sitä, mitä kaikkea negatiivista mistäkin toiminnasta aiheutuu maailmaan.
Kädenjälki taas tarkoittaa, mitä kaikkea positiivista toiminnasta syntyy.
Vastuullisuus on sitä, että jalanjälkeä pienennetään kaikin keinoin ja kädenjälkeä suurennetaan.
Elisa valitsi kuusi kestävää tavoitetta
Suosittelen tsekkaamaan nuo YK:n 17 tavoitetta läpi ihan yleissivistyksen vuoksi. Niitä katsellessa voi jopa miettiä, mitä niistä haluaisi itse edistää omassa elämässään. (Hehe, aika pompöösi ajatus.)
Yrityksen kohdalla homma on tietenkin eri kuin hallituksen tai yksittäisen ihmisen. Elisan bisnes perustuu tietoliikenteeseen, kuten puhelimiin, liittymiin, televerkkoihin ja erinäisiin online-palveluihin. Kaikenlaiseen digitaaliseen tekemiseen. 17 tavoitteesta valittiin kuusi, jotka istuvat Elisan liiketoiminnan ytimeen.
Elisa haluaa edistää terveyttä ja hyvinvointia (tavoite 3), koulutusta (4), sukupuolten tasa-arvo (5), kestävää teollisuutta, infrastruktuureja ja innovaatioita (9), ilmastotekoja (13) sekä rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja hyvää hallintoa (16).
Tavoitteet kuulostavat hienoilta, suorastaan mahtipontisilta. Vasta kysymällä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, voi alkaa ymmärtää, miten tällaiset tavoitteet vaikuttavat yrityksen liiketoimintaan.
Jos puhutaan vaikkapa digitaalisista vastuuta, niin kyberturvallisuus ja saavutettavuus ovat operaattorille äärimmäisen tärkeitä asioita. Kyberturvallisuus on itse asiassa yllättävän monelle hyvin olennainen tavoite nykyään.
Yksityisyys on ihmisoikeus,
Minna sanoo hyvin.
Yhdenvertaisuudessa taas kaikilla kaikilla digiin keskittyvillä yhtiöillä on paljon tehtävää. Kirjoitin taannoin siitä, miksi on ongelmallista, etteivät naiset koodaa enempää.
“Meidän pitää saada naisia alalle. Jos emme saa naisia työntekijöiksi, emme saa nostettu heitä myöskään johtoasemiin”, Minna sanoo.
“Eikä tämä rajoitu vain sukupuoleen, vaan porukan pitäisi olla monimuotoinen monella tavalla. Vaikka meillä on tosi hyvä porukka palvelumuotoilussa, niin homogeeninen jengi ei osaa ottaa kaikkea huomioon.”
Jep. Olen puhunut viime aikoina instassa myös saavutettavuudesta. Tarkoitan tällä sitä, että palveluista tehdään sellaisia, että kaikenlaiset ihmiset pystyisivät käyttämään niitä. Myös esimerkiksi vammaiset tai he, jotka eivät osaa suomen kieltä natiivisti.
Puhelinoperaattori voi tehdä paljon ympäristön puolesta
Minulla on sijoittajana nykyään aina ilmasto- ja biodiversiteettisilmälasit päässä. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten yhtiö reagoi ilmastokriisiin ja luonnon monimuotoisuuden katoon.
Tässä Elisa näkee mahdollisuuksia nimenomaan kädenjäljen kasvattamiselle: voidaan synnyttää uudenlaista liiketoimintaa, jotka vähentävät päästöjä. Esimerkiksi se, että Fonum korjaa ja myy käytettyjä puhelimia on tällaista liiketoimintaa.
Luurit loopiin -kampanja on osa tätä tavoitetta. Siinä Elisa pyrkii saamaan myös materiaalit kiertoon puhelimista, joita ei voi korjata enää käyttöön.
Hiilijalanjälkeä taas pienennetään monin eri keinoin. Yksi iso juttu on se, että Elisa käyttää uusiutuvaa energiaa. Kun Elisa vaihtaa vanhentuneita tukiasemiaan, hyvänä säilyneet osat käytetään uudestaan. Tämä säästää paitsi luontoa, myös rahaa, ja nyt puhutaan miljoonista.
Elisa kompensoi jäljelle jäävät päästönsä. (Kompensoiminen on super kiinnostava juttu, haluan kirjoittaa siitä erikseen oman postauksensa. Elisa hoitaa kompensointinsa hankkimalla Ugandaan perheille keittimiä, jotka vähentävät puun kulutusta.)
Elisa onkin nykyään hiilineutraali operaattori.
Yrityksillä on iso rooli globaalien kriisien ratkaisussa
Uskon, että yrityksillä on suuri rooli maailman parantamisessa ja ilmastokriisin vastaisessa taistelussa. Niillä on muskeleita, koulutettuja ja kunnianhimoisia työntekijöitä sekä motivaatiota tehdä tällaisia muutoksia. Parhaat yritykset näkevät kriisien ratkaisussa bisnesmahdollisuuden.
Kysyin Minnalta, mitä nyt kannattaa ainakin tsekata yksittäisestä firmasta, jos haluaa ottaa selvää, onko se vastuullinen.
“Konkretiaa. Voi kysyä, että mitä ilmastotekoja yritys tekee. Vaikkapa, että mitä sähköä yritys käyttää.”
Uusiutuva sähkö maksaa vähän enemmän kuin fossiilinen, mutta se on helppo tapa viedä yritystä ekologiseen suuntaan.
Kun itse mietin, millaisiin yrityksiin haluan sijoittaa, mietin ennen kaikkea, mihin niiden bisnes perustuu: mitä ne tekevät saadakseen rahaa. Ajattelen vaikkapa, että pikamuotiyritys on lähtökohtaisesti vastuuton, vaikka se kuinka vaihtaisi osan käyttämästään kankaasta uusiutuvaan, se ei muuttuisi vastuulliseksi. Pikamuotia maailma ei myöskään suoranaisesti tarvitse pyöriäkseen.
Sen sijaan vaikkapa Elisan kaltaisia operaattoreita on pakko olla. Ja silloin on tärkeää, että ne käyttävät voimaansa ja valtaansa vastuullisuuden eteen.
Juttuhetkestä Minna Krögerin kanssa jäi toiveikas olo. Isoissa firmoissa on töissä fiksuja hyviksiä, joiden tehtävä on tehdä yritysten – eli lopulta ihmisten – toiminnasta kestävämpää.
Pienentää jalanjälkeä, suurentaa kädenjälkeä. Se on tärkeää.
Lue myös:
Luurit looppiin – eli nyt vien käytetyt puhelimet kierrätykseen
