Museokortin matkavinkit esittelevät kiinnostavan Suomen

Kaupallinen yhteistyö: Museokortti

Tiedättekö sen tunteen, kun reissaa uuteen paikkaan ja miettii, saanko minä nyt tästä varmasti parhaat jutut irti? Näenkö kaiken, mikä täällä kannattaa nähdä?

Tajusin, että Museokortin matkavinkit-saitti on täydellinen ratkaisu tähän mietintöön. Oikeastaan Museokortin matkavinkit jopa innostavat matkustamaan uusiin paikkoihin.

Lyhykäisyydessään Museokortin matkavinkkien idea on siinä, että samalle sivulle on kerätty Suomen kiinnostavimmat museot, paikalliset nähtävyydet ja luontokohteet sekä tunnelmalliset pysähdyspaikat. Matkavinkeistä on muodostettu erilaisia ihania kulttuurikierroksia, joden avulla voi suunnitella kotimaan reissuaan.

Tällä hetkellä erilaisia kierroksia on 30 ja lisää on tulossa. Tuolla on vaikka mitä vaihtoehtoja, joille haluaisin lähteä heti: Kulttuurielämyksiä Saimaan rannoilla, Linnasta linnaan -kierros, Saariston rengastien viehättävät museot tai Kehärataa pitkin taiteesta tieteeseen ovat kierroksia, joiden kohteisiin haluan ehdottomasti tutustua.

Kierroksen yhteydessä kerrotaan, millä kulkuvälineellä paikkoihin pääsee (kävellen, julkisilla, autolla) ja kuinka paljon aikaa kierrokseen kannattaa varata. Ja kaikkiin kierrosten museoihin pääsee luonnollisesti Museokortilla sisään.

(Tuolla on muuten monia melko kalliitakin kohteita, esimerkiksi Heureka on sellainen, että siellä käydessä kuolettaa jo aika hyvin 72 euron Museokortin hinnan – kortti on voimassa vuoden kerrallaan.)

Nyt lomailemme kuitenkin Turussa, joten olemme pikkuhiljaa käyneet lasten kanssa Aikamatkailua Aurajoen rannalla -kierrosta.

Aurajoki-kierroksella on peräti 11 eri kohdetta, mutta idea ei tietenkään ole se, että lähdetään suorittamaan museoita. Sen sijaan nämä ovat nimenomaan vinkkejä, joista voi bongailla sopivia kivuuksia itselleen. Ja niitähän me olemme bonganneet.

Tähän mennessä olemme viettäneet yhden päivän Luostarinmäen käsityöläismuseolla ja toisen Turun linnassa.

Olen tietenkin käynyt itse lapsena näissä paikoissa, mutta siitä on ainakin parikymmentä vuotta. Oli hauska nähdä nämä tutut paikat uusin silmin, mutta ennen kaikkea tuntui tärkeältä välittää lapsille nämä tärkeät kokemukset.

Turun linna on vaikuttava paikka. Linnaa alettiin rakentaa 1280-luvulla Aurajoen suulle, ja silloin se sijaitsi vielä saarella(!). 700 vuodessa maa on noussut, ja nyt linna-alue on jo tiiviisti mantereella. Linna kiehtoi minua lapsena valtavasti. Sen jännästi rakennetut sokkeloiset ja paikoin hyvinkin kapeat käytävät, portaikot, kulmat ja kolot ja karmivat vankityrmät (joihin ihminen laskettiin köydellä – ei siis mitään jakoa karata).

Ja linna kiehtoo minua edelleen. Kun kävelee vuosisatoja vanhoja kivikäytäviä pitkin ja koskee käsin kiviseiniä, joiden sisäpuolella ihan oikeasti on elänyt tavallisia ihmisiä, pystyy kuvittelemaan, että meitä ennen on ihan oikeasti ollut eläviä, tuntevia, arkeaan viettäviä ihmisiä. Sen tajuaminen tuntuu uudestaan ja uudestaan hurjalta.

Kun ottaa hetken ja kuvittelee, miten tuohon vielä 1500-luvulla 7-vuotiaat katsottiin aikuisiksi, jotka voivat alkaa opiskella ammattiin ja ryhtyä pikku piioiksi ja rengeiksi linnassa, käsittää, miten etuoikeutettua elämää me ja lapsemme nyt vietämme.

Puhumattakaan siitä, miten julmasti ihmisiä kohdeltiin. Kidutettiin, murhattiin, ihmisarvo ei ollut kummoinen.

Ja sitten kaikki hassut pienet yksityiskohdat. Näimme muun muassa kuninkaan vessan (ahdas loukko, jossa parrussa on kakkimusaukko), ja historianopettaja siskoni Lotta kertoi, että kuninkaan pyllyn pyyhkijä oli korkea-arvoisessa asemassa. Hän nimittäin pääsi viettämään kahdestaan aikaa kuninkaan kanssa – ja sai kuiskutella ideoitaan tämän korvaan.

Tai miten sängyt olivat nykyistä lyhyempiä siksi, että tuolloin nukuttiin hieman pystyasennossa – koska makuuasento on varattu vain kuolleille. Ihmiset myös nukkuivat isojen salien reunoilla penkeillä (eivätkä keskellä), koska he eivät halunneet, että kukaan yllättää heidät selän takaa.

Okei, innostuin näistä jutuista aika paljon itse, mutta niin innostuivat lapsetkin. Alpulle mieluisinta oli kokeilla makoilla erilaisilla ikkunalautasyvennyksillä, Didin mielestä parasta oli kuulemma ”Miau”. En tiedä, mihin tällä viitataan, mutta eräs instasta tiesi kertoa, että linnassa on kuulemma kummituskissa.

Luostarinmäen käsityöläismuseo on myös aivan ihana paikka! Kun Turku paloi 1827, Luostarimäki oli ainoa alue, joka pelastui tässä mittakaavassa. Puutaloalue säästettiin ja aikanaan museoitiin, ja nyt se on älyttömän viehättävä paikka kävelyetäisyyden päässä Turun Kauppatorista.

Lapset rakastivat juoksennella pieniin puurakennuksiin ja nähdä käsityöläisiä tekemässä töitään. Alue on niin kompakti, että siellä pystyy liikkumaan vapaasti (ja kiitos ja ylistys, ei autoja missään).

Nyt kun museot ovat taas auki, niin Museokortti on aivan ehdoton hankinta. Museoissa käyminen on jotenkin paineettomampaa, kun ei tarvitse miettiä, että ”ehdinkö nauttia tästä näyttelystä koko 12 euron edestä” tai ”raaskinko piipahtaa nyt näyttelyssä, kun ehdin olla siellä alle puoli tuntia”.

Museokortti altistaa kiinnostavalle kulttuurille, kun tulee käytyä sellaisissakin museoissa ja näyttelyissä, joista ei teidä paljon tai joihin ei ilman Museokorttia tulisi mentyä hinnan takia. Ja juuri tällaiset kokemukset ravitsevat yllättävällä tavalla sielua ja mieltä – etenkin tämän pitkän kuivan museottoman ja näyttelyttömän kauden jälkeen.

Minulla on tapana myös käydä näyttelyissä monia kertoja: sekä lasten kanssa (jolloin se on hauskaa sekoilua) ja yksin (jolloin pystyn keskittymään kunnolla). Pidän tärkeänä sitä, että lapset käyvät paljon museoissa ja näyttelyissä, koska niistä saa aina hyvää jutunjuurta!

Itse asiassa olen sitä mieltä, että Museokortti on aivan täydellinen baby shower -lahja tulevalle vanhempainvapaan viettäjälle. Tai vaikkapa häälahjaksi kaksi musekorttia pariskunnalle tms. Mutta ennen kaikkea se on hyvä lahja itselleen!

(Museokortin saa muuten välittömästi ostamisen jälkeen käyttöönsä, kun sisäänpääsyyn riittä tuo tekstarina tullut asiakasnumero. Itse kortti saapuu myöhemmin postissa.)

Noista matkavinkeistä vielä: Museokortilla saa paitsi pääsyn kaikkiin kierrosten museoihin, niin myös etuja lukuisista palveluista, kuten majoituksista ja ravintoloista.

Palvelu on kuitenkin kaikille käyttäjille avoin, eli Museokortin matkavinkkejä voi hyödyntää tietenkin kuka tahansa reissuillaan ympäri Suomea. Eli jos kesäloma on alkamassa, niin kannattaa tsekata läpi nuo Museokortin kierrokset ja miettiä, osuisiko jotkin kohteet oman reitin varrelle.