Puhelin kohtaa loppunsa – ja syntyy uudelleen
Kaupallinen yhteistyö: Elisa
Puhelimista irrotetaan akut ennen niiden murskaamista. (Kuva: Kuusakoski)
Oletteko koskaan nähneet, kun puhelin särkyy sadoiksi pikku sirpaleeksi? Minä olen. Minä olen itse asiassa nähnyt, kun sata puhelinta särjetään sadoiksi pieniksi sirpaleeksi.
Kun sovimme Elisan kanssa keväällä yhteistyöstä, odotin juuri tätä puhelintenmurskausretkeä kaikkein eniten: Sovimme keväällä, että pääsen Elisan yhteistyökumppanin jätelaitokselle Kuusakoskelle vierailulle. Siellä näkisin, mitä tehdään sellaisille käytetyille puhelimille, joista on tullut käyttökelvottomia. Ne murskataan – ja sitten murskattu aines kierrätetään.
Teen alkuun minikertauksen (te jotka olette lukeneet aiemmat Luurit looppiin -postaukset, voitte skimmaa nämä kolme kappaletta yli seuraavaan väliotsikkoon): Suomalaisten helmasynti on jättää käytetyt puhelimet lojumaan kodin kaappeihin. Meiltäkin näitä löytyi joku neljä. Tämä on ongelma, koska nuo puhelimet ovat täynnä harvinaisia maametalleja ja muita arvokkaita materiaaleja, jotka yksinkertaisesti pitäisi kierrättää. Tai vaihtoehtoisesti, kaapissa oleva puhelin voisi olla vielä käyttökelpoinen jonkun toisen käyttäjän kourassa.
Elisa, joka on Pohjoismaiden ensimmäinen hiilineutraali operaattori ja joka noudattaa YK:n kestävän kehityksen periaatteita, päätti tarttua tähän ongelmaan. Puhelinjätti lanseerasi viime kesäkuussa Luurit looppiin -haasteen: vie vanha(t) puhelimesi Elisan tai Fonumin myymälään kierrätettäväksi. Ne otetaan siellä ilmaiseksi vastaan.
Tai jos puhelinta voi edelleen käyttää mutta se ei sovi sinun käyttötarkoitukseesi, niin vie se eteenpäinmyytäväksi Fonumille ja saa siitä itsellesi rahaa. Tarkoitushan on tietenkin se, että käyttökelpoiset puhelimet säilyvät käytössä – pari kertaa korjattuinakin – niin pitkään kuin vain mahdollista. Käytetyn puhelimen myymisestä ja ostamisesta kirjoitin täällä ja sen tietoturva-asioista vielä erikseen täällä.
Suojavarusteet päälle ja puhelinten murskausta katsomaan!
Jotkut puhelimet saavat uuden elämän murskaajan kautta
Mutta miten käy niille puhelimille, jotka ovat niin rikki tai niin vanhoja, ettei niitä voi korjata ja myydä eteenpäin? Ne Elisa toimittaa Kuusakoskelle, ja tätä kiinnostavaa esitystä pääsin todistamaan viime torstaina.
Okei, eli ensin ihminen on vienyt vanhan puhelimensa Fonumille tai Elisalle. Täältä puhelin toimitetaan sinetöityyn astiaan, joka viedään johonkin Kuusakosken kierrätyslaitoksista. Itse olin vierailulla Lahdessa, ja pääsin juttelemaan Kuusakosken asiantuntijoiden Sami Dahlgrenin ja Tatu Karlströmin kanssa.
Kysyin heiltä monia kysymyksiä, joita lähetitte minulle Instagramin kautta ennakkoon. Sami ja Tatu myös näyttivät, miten prosessi toimii.
Puhelimet käsitellään omana materiaalinaan
Kuusakoskelle tulee puhelimia myös muualta (esim SER-asemilta). Kännykät poimitaan käsin sivuun isosta sähkö- ja elektroniikkaromukuormsta. Kuitenkin Elisalta nämä tosiaan tulevat (tietoturvallisesti!) suoraan omissa laatikoissaan. Kuusakoskelle tulevaa materiaalia käsittelevät turvallisuustarkistetut työntekijät, minkä lisäksi siellä on kulunvalvontaa ja salassapitosopimukset. Tietoturva otetaan tosissaan – jo ihan siksi, että Suomen ja EU-tason laki käskee näin.
Ensimmäinen työvaihe on se, että kännykästä poistetaan akku. Se tehdään käsin (ja ruuvarilla) repien. Tämä on työvaiheista aikaavievin, sillä nykyisissä älypuhelimissa akut on liimattu runkoon, jotta ne olisivat vesitiiviitä. Akut jatkavat omaa matkaansa omassa kierrätysprosessissaan.
Tämän jälkeen minä sain laittaa kypärän päähän, pukea suojaliivin ylleni ja vetää turvakengät jalkaan. Lähdimme kohti murskaushallia!
Kuusakosken romutushalli on pölyinen paikka ja vaatii suojavarusteet.
Puhelimet murskataan pienen pieniin osiin
Akun irrottamisen jälkeen loppuosa puhelimesta menee murskaimeen – ah, tämä oli kiehtova näky. Murskaimeen kaadetaan kerralla iso astiallinen puhelimia, jotka ensin nousevat linjaa pitkin ylös ja sitten putoavat vahvan murskainhampaiston läpi alas. Tuloksena on melko hienoa mursketta.
Murskattu puhelin erotellaan eri metallien mukaan eri jakeisiin esimerkiksi magneetin ja pyörrevirtaerottimen avulla. Kukin jae käsitellään omassa prosessissaan. Rautapitoiset metallit menevät kierrätysterästä käyttävään terästehtaaseen. Ei-magneettiset, kuten kupari, jatkavat omiin prosesseihinsa Kuusakosken ulkopuolelle. Tosin alumiinin Kuusakoski kierrättää itse Heinolan tehtaalla (niistä valmistetaan muun muassa alumiiniharkkoja ajoneuvoteollisuuden käyttöön). Kierrätysalumiinin valmistaminen verrattuna alumiinin valmistaminen kaivosmalmista säästää huikeasti energiaa. On arvioitu että energiansäästö on jopa yli 95 %.
95 prosenttia puhelimen matskusta voidaan hyödyntää
Yksittäisen puhelimen hyödyntämisaste on keskimäärin peräti 95 prosenttia, eli matskut todella saavat uuden elämän. Aste vaihtelee eri puhelinmallien ja kierrätysprosessien mukaan. (Vertailun vuoksi: pöytälaatikkoon jääneen puhelimen materiaalien kierrätysaste on nolla.)
Prosessoinnin näkökulmasta sillä ei ole eroa, onko kierrätettävä puhelin äly- vai ei -älypuhelin. Kaikki puhelinmallit käsitellään samalla periaatteella. Toki matskuissa on pieniä eroavaisuuksia. Eri puhelinmalleissa on eri prosenttiosuus kutakin metallia.
Kysyttiin myös, saako yhden vanhan materiaaleista tehtyä uuden puhelimen. Vastaus on: ei saa.
”Valitettavasti häviöttömiä prosesseja ei ole olemassa, termodynamiikan lakien mukaisesti aina hukataan jonkin verran energiaa ja materiaa, kun jotain valmistetaan. Eli materiaalia häviää kierrätyksen jälkeen myös valmistusvaiheessa, jokaista murusta ei ole mahdollista saada talteen ja muuttaa uudestaan puhelimen komponentiksi”, Tatu vastasi tähän.
(Tässä vielä tarkempi Tatun vastaus, mutta tämä luultavasti kiinnostaa lähinnä insinöörejä: Materiaalikierrätyksessä hukkalähteitä on kaikissa prosessivaiheissa. Kierrätyksen osalta hukkaa syntyy muun muassa talteenoton epätäydellisyydestä: Jos magneetin tehtävä on poimia teräspartikkelit irti, ei niitä aina saada 100-prosenttisesti talteen, koska teräspartikkeli saattaa olla murskauksen myötä lukittuneena jonkun muoviosan sisään. Aallon kierrätyskursseilla puhuttiin "design-mineraaleista". Tämä tarkoittaa, että kierrätysprosessissa joudutaan purkamaan osiin ihmisen suunnittelemia, mitä monimutkaisempia materiaaliyhdistelmiä, joille ei kaikille ole olemassa 100-prosenttista kierrätysmenetelmää.)
Materiaalihukkaa pienennetään kuitenkin koko ajan prosessia optimoimalla, ja Kuusakoskella tehdään jatkuvaa tutkimusta kierrättämisestä. Taustalla vaikuttaa kuitenkin paitsi teknologia, myös materiaalien hinnoittelu ja kierrätystoiminnan kannattavuus.
Yllättävä kyllä, puhelimen lasin kierrättäminen on hankalinta.
Metallien hilloaminen himassa on mielestäni ympäristörikos
Joku lähetti myös kysymyksen siitä, että mistä komponenteista/materiaaleista on pulaa. Mitkä ainakin halutaan talteen?
Tähän Tatu vastasi seikkaperäisesti:
”Kaikki materiaali tulee saada kiertoon, mutta erityisesti metallien kierrättäminen on todellinen ympäristöteko. Tämä johtuu siitä, että kun metalleja valmistetaan kaivosmalmista ensimmäistä kertaa, joudutaan käyttämään suuri määrä energiaa: Malmi louhitaan, jauhetaan, jalostetaan metalliteollisuudessa metalliksi, josta edelleen valmistetaan komponentteja, jotka sitten päätyvät lopulliseen käyttökohteeseensa, esimerkiksi matkapuhelimeen.
Jos tuon puhelimen matka päättyy nyt sinne pöytälaatikkoon, niin koko se edeltävän ketjun myötä puhelimeen kertynyt "sunk cost" eli sitoutunut energia menetetään, siis se potentiaalienergia ikään kuin hukataan, koska metallit jäävät hyödyttömänä lojumaan rikkinäiseen puhelimeen.
Metallien kohdalla on kyse isoista määristä energiaa: Esimerkiksi parin kultagramman vuoksi joudutaan murskaamaan 1000 kg kaivosmalmia, siis kiveä. Jo tämä prosessin osa on erittäin energiaintensiivinen, päälle tulee sitten vielä koko myöhempi jalostusketju.
Puhelimessa on mallista riippuen yli 40 alkuainetta, joista suuri osa on metalleja, joten puhelimen kierrättäminen on vastuullinen teko.”
Puhelimet sisältävät yli 40 materiaalia.
Haaveena sulan alumiinivirran näkeminen
Mun haaveeni on käydä vielä joskus Kuusakosken toisilla laitoksilla, jossa voi nähdä, miltä se sitten näyttää, kun vaikka joku alumiini sulatetaan ja muodostetaan uusiksi harkoiksi.
(Kuulemma aika semmosta scifiä kamaa – ylipäänsä tuli aika monessa kohtaa Star Wars mieleen tuota kierrätysprosessia katsoessa, etenkin kun Luke ja kumppanit usein meinaavat joutua milloin mihinkin jätesurvimeen.)
Mutta tällä kertaa keskityttiin nyt tähän murskauspuoleen.
Reissu Lahteen Kuusakosken kierrätyslaitokseen oli opettavainen ja hauska!
Kierrätysaste korkeammalle – viekää elektroniikkajäte kiertoon!
Tuli ihan sellainen ylpeä olo, että hienoa että Suomessa tämä elektroniikkajäte kierrätetään näinkin hyvin. Siis sitten, kun se sinne kierrätykseen asti päätyy. (Suomen jätteen kierrtäysaste on todellisuudessa vain 42 %, eli aivan liian pieni ja se pitää nostaa, tämmöinen mahtikäsky on tullut ihan EU-tasoltakin.)
Eli viimeistään nyt, viekää ne luurit looppiin – ja kun ostatte seuraavan puhelimen, niin harkitkaa aidosti käytetyn ostamista, sillä kasvatatte reippaasti hiilikädenjälkeänne.
