Raisan polttarit

Olen saattanut mainita tästä aiemminkin, mutta mää rrrrakastan polttareita! Niiden järjestäminen on ihanaa ja niihin osallistuminen on maailman parasta. On niin kutkuttava miettiä, millainen joku mun ystävä on ja millaisista asioista just se tykkäisi. Se on vähän niin kuin larppaamista: järjestetään erityislaatuisen kiva päivä eläytyen jonkun toisen ihmisen kokemusmaailmaan. Polttareiden morsiot ovat niin iloisia, kiitollisia ja suloisia, ne vain säkenöivät koko päivän. Lisäksi musta on aina superkiinnostava tutustua jonkun mun hyvän ystävän muihin hyviin kavereihin. Tähän mennessä olen ollut viisissä polttareissa, ja jokaisista on jäänyt kivoja uusia ihmisiä mun elämääni. Yleensä hyvät tyypit keräävät ympärilleen muita hyviä tyyppejä. 

(Okei, disclamerina, joskus olen kohdannut myös epämiellyttäviä polttarivieraita, ja ennen kaikkea kuullut kavereilta karmeita polttarikokemuksia. Keräsin joskus niistä listankin: 10 kaameinta polttarivierasta.)

Mutta nyt haluan kertoa teille yksistä ihanista polttareista, jotka järjestettiin joulukuussa eräänä lauantaina: Raisan polttarit!

Raisan polttareilla oli muutamia reunaehtoja. Ensinnäkin, Raisan ja Antin neljän kuukauden ikäinen bebe oli ilmoittanut juuri, ettei hän enää syö tuttipullosta mitään, joten Antin piti hoitaa tyyppi tankkaukseen aina välillä. (Eikä morsiota voinut juottaa sen kaltaiseen kuntoon, jossa mä olisin halunnut hänet nähdä.) Toiseksi nyt ei voinut tehdä eeppistä kolmen päivän Tallinnan tai Pietarin spektaakkelia, koska vauva. Mutta muutoin mun mielestä bebe ei rajoittanut mitenkään erityisesti menoa.

Raisa (vas.), Marianna, Elina (kuvassa hänen selkänsä), Arla, Venla, minä ja kuvasta puuttuva Noora muodostettiin erinomainen polttarikokoonpano.

Raispelille tuli täysin yllätyksenä, kun me lauantaiaamuna tunkeuduttiin heidän töölöläiseen kaksioon brunssitarpeinemme. Teemaksi polttareille oltiin valittu lama, sillä Raisa, tuo vanha yhteiskuntakriitikko, pohdiskelee yllättävän usein sitä, miten 1990-luvun lama on vaikuttanut meidän sukupolveen ja miten tämän hetken taantuma vaikuttaa seuraavaan. Toisaalta, me ei haluttu ankeilla, joten teemana oli pikemminkin "upgreidattu lama", eli puuro oli tuorepuuroa eikä me juotu Huttusta tai yhden litran olutpulloja vaan ihan oikeaa skumppaa.

Polttareissa tärkeää on myös ne hetket, jolloin matkataan paikasta toiseen tai odotellaan jotain. Siksi oltiin askaroitu Raispulle semmonen "pieni musta tehtäväkirja", jossa oli muun muassa sellaisia tehtäviä kuin "esittele jokainen polttarivieras kertomalla sinun ja hänen yhteinen lamamuisto" tai "listaa kolme mahtavinta ravintolailtaa Antin kanssa" sekä tietenkin 1990-luvun lamavaikutteista saatu Tuttujuttu Show (Timo Koivusalo ja Joel Hallikainen käytännössä edustavat ysärilaman kasvoja).

Yksi mun suosikkihetkiä oli se, kun Raisa kertoi hänen ja Antin ensi tapaamisesta, ja välillä toisesta huoneesta kuului faktantarkastajan huuteluita siitä, miten asiat oikeasti meni. Normaalistihan sulho on kaukana poissa, kun naiset vähän puhuu polttareissa rivoja, mutta bebe-olosuhteet pakottivat miekkelin paikalle. (Ja mun mielestä se toi vain mahtavan uuden twistin tähän koko hommaan.) Toisaalta Raispu kyllä lakonisesti (Raisan staili on tehdä kaikki aina melko lakonisesti, sellaisella hauskalla tavalla) kertoi Antille, että nyt on kyseessä hänen polttarinsa, Antin polttarit meni jo, joten tyst ny.

Brunssin jälkeen vietiin Raisa Jolie Spahan rentouttavaan kasvohoitoon. Tämä on ainoa kuva musta koko polttareilta, koska toimin camera womanina koko päivän. Hienosti mun lama-verkkapaita peittää polttareiden kahdeksannen osallistujan. Ai niin, tuo peruukki oli joku mun fiksaatio. Raisalla on niin hyvä kallonmuoto, että tiesin, että se näyttäisi hyvältä just tommosessa peruukissa. Toivon, että hän käyttää sitä jatkossakin.

Ja hitto mikä mimmi sieltä day spasta astuikaan tunnin päästä ulos! Uuuuu sexy mamacita! (Ja kiitos myös sulle söpö jäbä kahvilassa, joka photo bombailit tätä kuvaussessiota antaumuksella.)

Raisa oli niin kaunis, että mun oli vain otettava hänestä uudestaan ja uudestaan kuvia. (Se on myös mun äiti-idoli: mäkin haluan näyttää noin freesiltä sitten, kun mulla on neljän kuukauden ikäinen lapso.)

Mun mielestä polttareihin kuuluu aina joku liikuntaosuus, ja niin näihinkin. Seuraavaksi suunnattiin Yoga Nordiciin, jossa joogaopettajaksi opiskeleva Arla veti meille rentouttavan Yin-joogan. (Normaalisti mulle tulee aina paha olo joogassa, mutta Arlalla oli joku magic touch tähän hommaan, joten en lähtenyt tunnilta oksennusta pidätellen.)

Sitten me suunnattiin Arabiaan, Venlan poikaystävän asuntoon, jossa oli eeppinen kattosauna. Asunnolle oli tullut Antti, bebe ja Raispun miespuolisia ystäviä, koska kyllä miekkeleilläkin on oikeus olla mukana juhlamenoissa Raisan rouvautumisen kunniaksi.

Pienen imetyssession jälkeen suunnattiin saunatiloihin, jossa Raisa suoritti tehtävän: "Nimeä yksi kirja jokaista exääsi kohden ja kerro, miksi juuri tämä, ja miten kirja loppui." (Raisa on opiskellut pääaineenaan kotimaista kirjallisuutta.) Tämä oli niin hauskaa kuultavaa, että multa meinasi pissa tulla housuun. Onneksi näin raskaana olevalle naiselle se olisi varmasti ollut täysin sallittua.

Tämän jälkeen mentiin saunaaan puhdistautumaan tästä kaikesta. Mä olin vaatinut saada olla saunottaja-eukko, joka erinäisin loruin ja taioin valmistaa tämän nuoren naisen avioliiton auvoisaan satamaan vihtoen häntä ruusupuskalla. Mutta koska avioliitto ei ole pelkkää auvoa, oli Arla käynyt poimimassa kuusikatajavihdan, jonka päällä Raisa joutui saunassa istumaan. Hän kesti sen kuin (neljä kuukautta aiemmin synnyttänyt) nainen, ai että olin ylpeä Raispuutosta! Lopuksi me pestiin tämä ihana impi (eikun siis?) suolalla ja jauhoilla, niin että vanhat suolat saatiin pois janottamasta ja jauhot taas toivat varallisuutta nuorenparin liittoon.

Sillä aikaa kun me niin sanotusti bailade bastu, porukan miekkelit olivat askaroineet aivan sairaalloisen hyvän sushisetin. Mä olin syvästi liikuttunut siitä, että nämä velikullat olivat tehneet mulle vegesusheja, joissa ei ollut saastaista lohta tai merilevää.  

Jossain vaiheessa Venla huomasi, että hän näyttää vähän samalta kuin pikkuveljensä peruukissa.

Loppuillasta vielä oltiin sellaista hauskaa pikku leikkiä, että Raisaa sai osoittaa isolla sormella ja kysyä häneltä ihan mitä tahansa. Ja mehän kysyttiin. Mutta mutta, what happens in polttari stays in polttari. Aikamoinen muija sieltä lakonisen ulosannin alta paljastui, täytyy sanoa.

Kiitos kaikille mahtavista polttareista! Erityisesti maailman ihanimmalle morsiolle, Raispelille!

Ps. Pahoitteluni Erkalle siitä, että sinusta ei ollut nyt kuvaa tässä blogipostauksessa. Jos luit tämän, se oli taas noin 5 minuuttia hukkaan heitettyä aikaa elämästäsi.