Äiti kerro rakastukset

Meille on lasten kanssa muodostunut sellainen tapa, että iltaisin kerron jokaisesta lapsesta aina “kolme rakastusta”.

Homma lähti aikoinaan siitä, etten saanut niitä illalla olemaan hiljaa sängyssä millään. Lopulta keksin, että jokaisesta kerrotaan sellainen hetki, kun olen sinä päivänä erityisesti ajatellut tuon lapsen olevan ihana.

“Tänään mä koin suurta rakkautta sua kohtaan, kun mä hain sut päiväkodista ja sä juoksit mua kohti ja halasit mua!”

Juju on siinä, että rakkaus kerrotaan vain, jos on hiljaista ja päät ovat tyynyssä.

“Tänään sä olit niin suloinen, kun sä istuit siihen vihreään ämpäriin niin, että vain sun kädet ja jalat tuli sieltä ulos. Sä olit niin söpön ja hauskan näköinen silloin!”

Jossain vaiheessa Didi muokkasi tämän “rakkauden tunteen” muotoon rakastus, joka sitten jäi elämään.

“Sit yks rakastus oli se, kun sä tanssit niin upean näköisesti Astronomyn tahdissa. Vitsi sun liikkeet on mahtavia!”

Rakastukset kerrotaan aina kierroksittain, jokainen saa yhden rakastuksen kerrallaan.

“Yksi rakastus oli se, kun mä näin että sua vähän jännitti mennä pelaamaan niiden isompien lasten kanssa jalkapalloa, mut sit sä vaan menit ja se meni tosi hyvin. Mä olin niin ylpeä susta!”

Hetket voivat olla mitä tahansa. Pyrin siihen, että tämä ei olisi mikään opetuksellinen hetki, jossa pelkästään huomioitaisiin sitä, että lapsi on ollut kohtelias, reipas, kiva kaverille tai suorittanut jotain, vaikka totta kai mä nekin sanon ääneen. 

Ihan vain oleminen on myös rakastuksen arvoinen asia.

“Tänään mä kattelin kun sä kikatit Hassua karhua katsoessa ihan hervottomana. Sä olit siinä niin hauska näköinen että mylle tuli ihan semmonen, että miten sä voitkin olla noin ihana.”

Näiden rakastusten pointti on ennen kaikkea kertoa lapselle, että mä olen nähnyt sut. Mä katson sua ja mä katson sua usein mielessäni pelkkää rakkautta.

“Tänään mulle tuli iso rakastus, kun me leikittiin siirtelyleikkiä. Sulla oli niin suloinen vakava ilme.”

(Siirtelyleikki on sellainen, jossa lapsi makaa rentona ja minä nostelen häntä tai liikuttelen hänen raajojaan miten sattuu. Tämä on rentouttavaa!)

Musta on alkanut tuntua, että nämä rakastukset on ennen kaikkea tärkeitä mulle itselleni. Tulee poimittua jokaisesta päivästä yhdeksän hetkeä, jolloin mä olen ollut ihastunut lapsiini. Koska totta kai kerron myös 1-vuotiaan rakastukset, vaikkei hän niistä varmaankaan tajua hölkäisen pöläystä.

“Semmonen rakastus oli, kun Putte alkoi toistella heittää-sanaa. Eittä, eittä, kun me leikittiin sillä pallolla.”

En mä tietenkään joka ilta muista tai ehdi näitä kertoa, pikemminkin rakastukset tulevat sellaisissa hetkissä, kun joku lapsista muistaa niitä pyytää. Joskus illalla saatan olla aika väsynyt ja tuntuu, etten ole jotakuta lapsista nähnyt koko päivänä, sitten pitää oikein tiristää joku pikku hetki jostain muistin katveesta, että silloin.

“Mulle tuli iso rakastus, kun mä aamulla harjasin sun hampaita ja sä silitit samalla mun poskia.”

Mutta välillä niitä tulee sanottua myös keskellä päivää. Etenkin Didi usein kysyy, että “äiti tuliko sulle nyt rakastus kun mä poimin sulle mustaviinimarjoja?” Kun vastaan että kyllä, niin hän pyytää: “No sano se!”

Sitten mun pitää erikseen sanoa:

“Mulle tuli tosi iso rakastus, kun sä toit mulle mustaviinimarjoja, kun sä tiedät että mä tykkään niistä, ja sä oikein ajattelit, että haluat ilahduttaa mua ja menit ja hait niitä mulle.”