Raskas huoleton

Oletteko koskaan käyneet näyttelyn avajaisissa? Skumppalasit kilisevät, ihmisten iloiset äänet kaikuvat tyhjässä tilassa kohti kattoa. Taiteilija ottaa vastaan kukkia ja halauksia onnellisena, joskin vielä hieman jännittyneenä suuren ponnistuksensa jälkeen. Kaikki ovat iloisia hänen puolestaan (tai itsensä puolesta, koska kädessä on kuohuvaa ja ympärillä kiinnostavia ihmisiä). Teoksiin tutustutaan mielenkiinnolla mutta kursorisesti, koska avajaisissa pointtina on juhlia ja skenettää eikä niinkään syventyä taiteeseen. Päätetään, että teokset tullaan katsomaan uudestaan hyvällä ajalla, kun galleria on tyhjä ja seesteinen. Joskus tullaan, joskus ei.

Tämän taidenäyttelyn kohdalla aion ehdottomasti käydä vielä uudestaan. Galleria Hippolytessä avattiin torstaina Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttely Raskas huoleton. Kuvat ovat hyvin kauniita ja rauhallisia, mutta samalla kuitenkin vähän surullisia. Niissä näkyy kuoppia ja jälkiä, maanpintaa, jota ihminen on kuluttanut. Ne ovat yksinkertaisuudessaan vähäeleisiä ja silti niitä jaksaa katsoa pitkään.

Olen tuntenut Kastehelmen pian vuosikymmenen (tutustuin häneen Bengtskärin majakalla töissä ollessamme). En tiedä toista tyyppiä, kenen esteettinen silmä olisi niin vahva. (Esimerkkinä: kun oltiin road tripillä Tansaniassa, yövyttiin yhdessä kälysessä motellissa yksi yö. Illalla Kassu asetteli muutaman kukkasen paikan ikkunalaudalle.) Kastehelmen elämässä ja taiteessa on aina näkynyt huoli ympäristöstä. Raskas huoleton -näyttely esittää kuitenkin tuoreella tavalla näitä pohdintoja, eli luvassa ei ole mitään paasaavia peruskliseitä, vaan kuvat antavat tilaa omille ajatuksille.

Avajaiset olivat ihanat, meidän beebon ensimmäiset. Gallerioissa käyminen on muuten täydellistä äitiyslomatekemistä: se freesaa aivoja ja on ilmaista. Kulttuurikoti suosittaa tätä näyttelyä vahvasti. 

Raskas huoleton galleria Hippolytessä 25.9. saakka