Vauvan tunnustelua: 41. raskausviikko
Kummallista välitilaa. Tällaista epämääräistä ison hyvän muutoksen odottelua ja sitten samaan aikaan haikeutta siitä, että nykyinen oleminen ja eläminen on tulossa päätökseensä.
Lapset tuntuvat hirveän rakkailta tällä hetkellä. Katselen niitä ja mietin, että tajuavatko varmasti, miten paljon pidän niistä. Annanko tarpeeksi huomiota ja kuuntelenko riittävän kiinnostuneena Pokemoneista? Ikään kuin huomiota ja rakkautta voisi tarjota varastoon, kun epäilen, että seuraavina viikkoina ajatukset voivat olla vähän muualla.
Välillä, etenkin öisin, supistaa vatsa niin paljon, että herää jo toiveet siitä, että josko tämä synnytys tästä lähtisi itsestään (nyt RV 40+6). Ja sitten ne lakkaavat ja jatkan eloani niin kuin ei mitään.
Ehdottomasti ärsyttävintä tällä hetkellä ovat ne hetket, kun tulee epämääräinen tunne siitä ettei vauva ole hetkeen oikein liikkunut. On ollut ihanaa, että tähän saakka se on möngertänyt antaumuksellisesti läpi raskauden, joten ei ole tarvinnut miettiä ollenkaan, että onko tässä nyt jotain. Mutta sama kävi viimekin kerralla näillä viikoilla, sitä vain alkoi miettiä, että jos juuri nyt viimeisinä hetkinä tapahtuisi jotain, niin.
Aina ei myöskään erota, mikä on vauvan liikettä ja mikä vatsan supistelemista. Itse asiassa tämä päivä oli ensimmäinen, jolloin olin hetkellisesti ensimmäistä kertaa aidon huolissani noista liikkeistä. Mutta onneksi sieltä alkoi sitten niitä kuulua, kun olin syönyt lounaan.
Osa musta tietenkin miettii, että eikö se ollut niin että loppua kohden vauvan liikkeet vähenevät ja se lepää synnytystä varten… En halua googlata, en kaipaa yhtäkään tarinaa viimeisten hetkien targedioista.
Tämä viikko on ollut aika lailla lusimista, koska öistä on tullut vihollisia ja päivisin minua ärsyttää suurinpiirtein kaikki. Onneksi on ollut aurinkoista ja lämmintä, se on pakostakin nostanut mielialaa. Kevät vain yhtäkkiä tuli.
Ollaan käyty ostamassa Alpulle lenkkarit, yhdessä uimahallissa Alpun uimakoulun aikana (vatsa tuntui tosi jännältä veden alla, jotenkin täysin painottomalta) ja vietetty sellaista löysää aikaa. Tiki piti torstain ja perjantain vapaana töistä, oli kivaa hengailla kahdestaan.
Kävin eilen Hannen kanssa myös Lapsimessuilla ja ostin sieltä vauvakirjan, jota en luultavasti saa täytettyä yhtään (jos katsoo Didin vauvakirjaa, niin tyhjää on). Illalla Kirsikka ja Vivian tulivat lapsiensa kanssa meille pizzalle. Oli ihanan rentoa vain antaa lasten temmeltää autoilla ja istuskella itse pöydän ääressä.
Nyt lauantaina olen urhollisesti käynyt pikku retkellä uudistuneessa Ratikkamuseossa (täydellinen kohde 2-vuotiaan kanssa: ilmainen ja siellä ei oikein voi rikkoa mitään tai mennä itse rikki) ja puistossa pullakahveilla.
Kaikki nyt vain on hirveän vaivalloista fyysisesti tällä hetkellä, jokainen ovesta ulos lähteminen lähteminen vaatii extrta efortin.
Keskiviikkona oli neuvola, jossa kaikki oli kunnossa, verenpaineet, kasvukäyrät, vauvan sydämen äänet ja muut. Nyt olen ylittänyt 80 kilon rajan.
On kiinnostavaa nähdä, paljonko painosta lähtee pois synnärillä ja paljonko sitten myöhemmin. Jotenkin nyt, kun tietää että tämä todella on viimeinen raskaus, pitää ehkä skarppaa semmosen kehon palautumisen kanssa. Edellisillä kerroilla olen ajatellut, että tämä temppeli tuhotaan vielä, turha lähteä tilkitsemään reikiä nyt.
Yritin soitella Naistenklinikalle, että saisiko sieltä minun track recordilla (kaksi käynnistettyä synnytystä takana) jotain infoa siitä, koska tällä kertaa pääsisin käynnistykseen. Ei auta, pitää odottaa vähintään viikolle 41+3. Soittelen sitten uudestaan!
Olen niin asennoitunut siihen, että tämä käynnistetään viikolla 42+0 että olen sopinut ensi viikolle kaikenlaisia tapaamisia ja muita.
Mutta olen minä saanut jotain aikaiseksikin! Kävin tekemässä tänään Tori-kaupat ja ostin 20 eurolla Phil ja Teds -kantokassin, jossa on semmonen vetoketjulla suljettava “kansi”. Didi vietti ensimmäisen kesänsä sellaisessa (lainasin tuolloin ystävältäni Ainolta). Haaveilen jo, miten ensi kesänä huvilalla kanniskelen vauveloa ympäriinsä kantokassissa. Meillä ei ole tällä kertaa mitään tuplarattaita käytössä, en osaa sanoa, onko tämä virhe. Ehkä sellaiset voi sitten vain ostaa jostain, jos alkaa näyttää siltä että tarve on suuri.
Pakko sanoa, että ajatus ei nyt jotenkaan kulje, on niin väsynyt olo, että hommat menee vain omituiseksi horinaksi. Ehkä huomenna taas kulkee paremmin!
Lue myös edelliset raskausviikko-postaukset:
Tai jos edelliset raskausviikkojutut kiinnostaa, niin:
