Samat vaatteet seitsemän päivää, miltä tuntui?

Aloitin maanantaiaamun kantapaikassani Helsingin kahvipaahtimolla Vallilassa.Juhuu! Seitsemän päivää samoissa vaatteissa takana! Eetti ry:n lempivaatteeni-kampanja oli erinomainen tapa saada minut miettimään vaateteollisuutta, josta jo paasasin eilen pitkän tovin.No, miten meni viikko samoissa vaatteissa? Erinomaisesti.Jostain jumalan syystä valitsin tosiaan viikoksi valkoisen paidan. Mitä helvettiä mietin? En mitään. Paitsi että se on yksi lempparipaidoistani, ja siksi ajattelin, että kun kerran lempivaatehaaste, niin puetaan sitten suosikkia. Ostin tuon Filippa Koon paidan joskus kahdeksan vuotta sitten. Olen säilyttänyt sitä henkarissa, tuulettanut usein pesemisen sijaan – ja se on edelleen aivan priimassa kunnossa. (Sekoite on puuvillaa, akryyliä ja villaa.)Farkkuni taas ostin vastikään vastuullista muotia välittävästä Nudgesta, niiden merkki on Armedangles, ja niiden pitäisi olla kestävästi valmistettu.Viikon aikana vaihdoin aina kotiin päästyäni kotivaatteet päälle, koska tuo paita ei olisi kestänyt muuten puhtaana. Olen jo lapsuudessa oppinut, että kotona pidetään kotivaatteita ja edustusvaatteet (eli ne joilla lähdetään kaupungille ja kylille) ovat sitten erikseen. Näin vaatteet kestävät pidempään, sitä paitsi kuka nyt haluaisi farkuissa hengata himassa!Yllättäen paitaan tuli vain pieni tahra, eli minun ei tarvinnut edes paniikkipestä sitä välillä. (Tarhan voi bongata eilisestä postauksesta.)Tiistaina ja keskiviikkona hilluin Sijoitus Invest -messuilla, jossa minulla oli kaksi puheenvuoroa.Tykkään valtavasti Jasminista (Hamid) ja Merjasta (Mähkä), heidän huumorinsa on aivan loistavaa (ja sijoituspuheet myös).Entä miltä tuntui viettää viikko samat vaatteet päällä?Ensimmäiset päivät ihanalta! Ei tarvinnut aamulla miettiä, minkä vaatteen laittaisin päälle. Olen kulttuurini tuote ja kasvatettu ajattelemaan, että joka päivä pitää olla eri asu. Muistan, kun työpaikallani kerran yksi työkaveri piti usein samaa asua monena päivänä putkeen. Ajattelin oikeasti tuolloin: "Onkohan hän masentunut?" Hah hah hah! Niin valtavalla volyymillä tämä ajatus on onnistuttu aivopesemään minun päähäni, että jos ei ole miljoonaa eri asukokonaisuutta, joita vaihdella, on mieleltänsä sairas. Jeppistä!Nyt olen herännyt tämän ajatuksen kestämättömyyteen. Jos vaatteet ovat ehjät ja puhtaat, ei niitä tarvitse koko ajan olla vaihtamassa. Kun minusta tehtiin Iltalehteen Vuoden sijoittaja -juttu, en ollut itse tajunnut tekeväni näin, mutta jutun tehnyt Merja oli selvästi pannut merkille:

Vaatteita Thurén ostaa vain tarpeeseen. Esimerkiksi esiintymisiä varten hänellä on yksi luottomekko.

Jep, käytän enimmäkseen vain Marimekon raitamekkoa käydessäni puhumassa tilaisuuksissa. Olen tehnyt näin jo kahden vuoden ajan. Ei minulla tarvitse joka kerta olla jotain uutta loisteliasta asua. Olkoon tämä statementtini kestävän pukeutumisen puolesta.Minua haastateltiin messuilla myös Höblään, kerroin haastattelussa, että haluan tehdä "säästämisestä coolia". Lol, aina kun käyttää sanaa cool, kuulostaa äärimmäisen un coolilta. Mutta semmonen minä oon! Ja siis, bags under my eyes are Seppälä.Myönnettäköön kuitenkin, että viikon loppua kohti samaan univormuun pukeutuminen alkoi vähän kyllästyttää. Perjantaina teki mieli laittaa mukava tumman luumun värinen college-paita päälle tyttöjen saunailtaan. Sunnuntaina olisin halunnut laittaa mekon.Eli kyllä tämä kyllästymisen ajatus nosti päätään sitten kuitenkin. En haluaisi pukeutu ihan samaan asuun joka päivä, se tuntuisi tylsältä. Mutta mistä se kertoo? Kyllä minulla on esimerkiksi samat hiuksetkin joka päivä päässä. Kyse on varmasti kulttuurista. Olemme tottuneet siihen, että vaatteita vaihdellaan. Ei joskus 1800-luvulla tavan ihmisellä ollut useita vaatteita, tuskin vielä 1900-luvun alussakaan. Se on uuden ajan ilmiö.Eikä vaatteiden vaihteeminen itsessään mikään huono juttu ole. Mutta ajatus siitä on, että koko ajan pitäisi olla uutta. Tai se, että tämä ajatus leviää muuallekin, kuten sisustamiseen tai käyttämäämme elektroniikkaan. Uusi sohva, uusi puhelinmalli, uudet talvikengät.Ah, meni taas paasaamisen puolelle!Lauantaina teimme ihanan jouluretken Suomenlinnaan, kerron siitä myöhemmin lisää.Tämän viikon aikana huomasin, etten ole millään tavalla irti kulttuurimme ulkonäkövaatimuksista. Koska olen äitiyslomalla ja tapaan eri päivinä eri ihmisiä, minun ei tarvitse juuri miettiä, että "nyt tuo ihminen näkee minut samassa asussa uudestaan". Mutta kelatkaa, huomaan usein ajattelevani esimerkiksi insta storejani tehdessäni, että hitto, nyt niitä katselevat ihmiset näkevät minut taas tässä samassa paidassa. He varmaan ajattelevat, että olen tyylitön, köyhä, laiska, huono ihminen kaikin tavoin.Ja kun katselen insta feediäni, mietin, että argh kun olen aina tuossa samassa raitapaidassa. Enkö nyt olisi tuona päivänä voinut vähän skarpata ja laittaa jotain muuta kerrankin? Siis tällaisa sitä kuitenkin ajattelee koko ajan.Vaikka nauroin niin paljon yhdessä Yummy Mummiesin jaksossa, kun yksi heistä valitti: "Hänellä on samat kenägt kuin insta kuvassa, eikö hänellä ollut muita?" niin olen pohjimmiltani ilmeisesti ihan samanlainen. Mietin kovasti, mitä muut ajattelevat minusta ja ulkonäöstäni.Eli juu, on paljon fundeerailtavaa vielä tässä asiassa.Lue myös:En voi dumpata vaatteitani muiden vaivoiksiReppu-gate, eli traaginen tarina siitä, kun tein saastaisen väärän valinnan Ostan vaatteeni seuraavaksi viideksi vuodeksi