Sekoilua mökillä

Mitä saa, kun yhdistää kolme beeboa, neljä naista ja mökin keskellä metsää yhdeksi viikonlopuksi? Ihan järjetöntä sekoilua. Satoja aloitettuja keskusteluja, ehkä kymmeniä lopetettuja, pari uutta bisnesideaa, uudet ammatit naisille (täältä löytyisi nyt yksi doula, sähkömies, rikostutkija, psykologi ja lastenlääkäri) ja joukon aika hyviä juoruja.

Nyt, kun kolme neljästä Keskiviikkokerhon naisesta on palannut työelämään, viikoittaiset näkemiset ovat vähän jääneet. Onneksi tyhjiötä voi korvata syysmökkeilyllä. Melkeinpä tultiin siihen tulokseen, että mökillä oleminen syksyllä on kivempaa kuin kesällä. Ei ole itikoita, liian kuuma tai paineita häärätä jotain. Voi käyskennellä rauhassa metsässä bongaillen suppiksia ja tehden menuun satokauden mukaan: kurpitsarisottoa, puolukkapiirakkaa, uunivihanneksia ja sienimunakasta. Tulee muuten megalomaaninen satokausityydytys, kun saa kokkailtua kalenterin mukaan.

Viikonlopun aikana kuultiin satoja kertoja myös: "Pitää jakaa", "Anna Frida ottaa kanssa" sekä "Nätisti, Alppu on vielä niin pieni". Mutta kyllä nuo epelit saavat jo nyt selvästi seuraa toisistaan. Lapsot rakastivat metsässä pyörimistä, ja tytöt ymmärsivät jo aika hyvin marjojen poimimisen konseptin. Lasten luontosuhteen luomiselle deux points. Tytöt inspiroivat Alppua, ja se oppi vihdoin ryömimään eteenpäin (!!!). (Menikö se karkuun vai kohti mimmejä, siitä ei tiedä.) Ensi vuonna ne leikkivät tuolla jo sulassa sovussa, koska tästä tulee ehdottomasti perinne.

Kaikesta sekoilusta, vauvojen joikaamisesta ja nuhaisista nenistä huolimatta viikonloppu oli aivan älyttömän ihana. Että voikin olla niin hauskoja ja älykkäitä naikkeleita sattunut elämään.