Siksi Pekka
Kymmenen kautta kymmenen, sitä tavoittelen, sitä kohti mä meen, siks mä äänestän Haavistoa.
Aisssaakeli mä tykkään tästä Anton & Kaapon vaalibiisistä.
Ja herramunvereni, eilen oli niiiiiiin hyvä fiilis Pekka Haaviston vaalivalvojaisissa Korjaamolla. Seiskan aikaan oli aivan himmeän jännittynyt tunnelma, sillä Halla-ahon uhka oli olemassa. Musta olisi ollut aivan musertavaa, jos perussuomalainen ehdokas arvoineen olisi äänestetty toiselle kierrokselle.
Mutta kun kasilta ennakkoäänten tulos tuli, ja Haavisto oli selkeästi voittajakaksikossa, riemu repesi! Halattiin, skoolattiin, riemuittiin. Huh!
Joulukuussa mua pyydettiin Pekan kampanjaan mukaan. Aluksi mietin, että jaksanko lähteä, kun kalenteri oli täynnä ja keväällä, kun puhuin instassa vihreiden puolesta, multa lähti joku 1000 seuraajaa. Hahahahah. Mutta sitten mä taas mietin, että mitäs hittoa. Miks mä oikeastaan teen tällaisia puolijulkisia hommia, jos en voi puhua omien arvojeni puolesta?
Ai mimmosten arvojen? Diplomatian, diversiteetin, luonnon, rauhan, valtavan kovan kokemuksen, tekemisen puolesta.
Esimerkki: Kun vuonna 2018 mun äiti osallistui Ilta-Sanomien juttuun, jossa muisteltiin vanhoja interrail-kokemuksia, juttuun osallistui myös Haavisto. Seurue astui junaan toimittajan kanssa, tarkotus oli syödä eväitä ja kertoa tarinoita. Vaunu oli kuitenkin törkyinen. Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, Pekka oli hakenut vessasta paperia ja ryhtyi siivoamaan vaunua.
Äiti kertoi, että siitä lähtein hän on myös itse siivonnut ohimennen julkisia tiloja, jos vaikka vessassa on paperit lavuaarissa tm. Tehdään, ei käpätetä! Arvostan!!!
Mä olen ollut mukana koordinoimassa vaikuttajia Pekan taakse. Se on ollut tosi helppoa, sillä niin monen on helppo asettua arvoissaan Pekan puolelle.
Mä olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsisi nyt humaania tyyppiä kaiken tämän oikeistolaisuuden ja rasismin hyväksymisen keskelle.
Mutsi kysyy: Luuleksä et Pekka on James Bond?
Sanoin: Emmä tiedä, mut jotain samaa niis on!