Siltasairaala on vaativaa arkkitehtuuria — Julia Thurén

Kaupallinen yhteistyö: Rakli ry ja HUS Kiinteistöt Oy

Olin ehtinyt kiertää HUS:n uutta Siltsairaalaa varmaankin tunnin verran HUS Kiinteistön projektipäällikkö Marita Perälän kanssa ennen kuin tajusin:

Siltasairaala on silta.

Rakennus yhdistää entisen Tornisairaalan, Kolmiosairaalan ja Syöpätautien klinikan. Eli toimii siltana. Siltasairaala korvaa Töölön sairaalan sekä osan Syöpatautien klinikasta.

Rakennus on huikea investointi, 305,5 miljoonaa euroa, 9 kerrosta ja se valmistui viime kesäkuussa (täysin ajallaan, budjetissaan!!!). Nyt sairaalassa tehdään laiteasennuksia ja paikkaa kalustetaan kovaa vauhtia. Toiminta nimittäin käynnistyy vuoden 2023 alusta, viimeiset muuttavat sisään helmikuun alusta.

Ja nyt minä johdatan teidät kierrokselle tähän sairaalaan.

Toivon, että mahdollisimman harva meistä joutuu käymään siellä muuten (paitsi jos on alalla töissä tai opiskelee sitä). Siltasairaalassa nimittäin hoidetaan vakavasti loukkaantuneita tai sairastuneita ihmisiä. Ja tämä kaikki on otettu rakennuksen suunnittelussa huomioon.

*Siltasairaalassa on satsattu taiteeseen, esimerkiksi julkisivussa on Sari Palosaaren teos Huokoinen raja.*

Onnistunut yhdistäjä

Siltasairaala on arkkitehtoninen voimanponnistus, sillä siinä on pitänyt ottaa noin miljoona asiaa huomioon: Yhdeksänkerroksinen sairaala on pitänyt mahduttaa pienelle tontille monen talon kylkeen niin, että se vielä näyttää eheältä ja kauniilta Meilahden ympäristössä. Puhumattakaan siitä, että sairaalan käyttäjät vaativat hyvin erityisiä tiloja. Siltasairaalan pääsuunnittelijana toimi Matti Anttila AW2 Oy:stä, mutta mukana on ollut neljän eri arkkitehtitoimiston väkeä.

Sairaalan pääsisäänkäynti on näyttävä. Siitä tulee oikeastaan mieleen lentokentän terminaali, sillä katto on korkealla, avaraa tilaa on paljon ja yksi seinä on lasia. Seinällä on kaunis Rosarium-taideteos. Taidetta on muutenkin ripoteltu pitkin sairaalaa ilahduttamaan tilojen käyttäjiä. Arvostan.

Pääsisäänkäynnillä on myös kaunis puinen hiljainen huone, jonne niin omaiset, potilaat kuin henkilökuntakin saavat mennä tarvittaessa rauhoittumaan.

Ensiavun potilaat arvioidaan ja ohjataan oikeaan paikkaan

Sisäänkäyntejä on muitakin, kuten ensiapuun kävelevien käynti sekä ambulanssin sisäänkäynti. Ensiapuun saapuvat arvioidaan ja heidät viedään tapaturman vakavuusasteen mukaan omalle osastolleen. T1:ssä on kiireellisimmät ja huonokuntoisimmat, T4:ssä parhaassa kunnossa olevat.

On kiinnostavaa, että vain toinen kerros on samassa tasossa kuin vanha sairaala, muut ovat eri tasolla, ja niihin mennään portaita tai hissejä pitkin. Tämä johtuu siitä, että nykysairaaloiden huonekorkeus on isompi kuin vaikkapa 1970-luvulla rakennetun Töölön sairaalan. Tekniikkaa on niin paljon enemmän.

Monien huoneiden katossa kulkee kiskoja, joita pitkin laitteita voidaan siirrellä.

Vakavista loukkaantumisista ja teknologiasta puheenollen: Tänne on rakennettu Euroopan ensimmäinen RAPTOR-sali, joka on suunniteltu erityisesti pahasti verta vuotavan potilaan hoitoon. (Jos täällä joku lääkäri lukee tätä postausta, niin olisi kiinnostava kuulla kommenteissa lisää, miten RAPTOR käytännössä eroaa muista leikkaussaleista – ainakin teknologia on kovempaa.)

Rakennus palvelee käyttäjiään

Kiinnostavia yksityiskohtia, joissa ammattilaiset on huomioitu suunnittelussa:

Salit on suunniteltu samanlaisiksi, jotta ammattilaiset osaavat operoida niissä mahdollisimman helposti.

Sen sijaan eri kerroksissa on seinissä hieman eri värit, sillä tämä voi auttaa alitajuntaisesti ammattilaisia orientoitumaan, että missäs minä nyt olinkaan. Ihailin muuten värejä moneen otteeseen, Tikkurila on poiminut sävyt töölöläisistä vanhoista taloista ja tehnyt niistä värikartan.

Käytäville on sijoiteltu putkipostiasemia, joissa liikkuvat niin näytteet labraan kuin veripussitkin (toki omissa kapseleissaan).

Vastaanottohuoneet ovat kahden käytävän välissä niin, että niissä on aina kaksi ovea.

“Ammatilaisella pitää aina olla mahdollisuus paeta huoneesta, jos potilas käyttäytyy uhkaavasti.”

Käymme kurkkaamassa myös muista saleista syrjässä olevaa eristyshuonetta omalla uloskäynnillään.

“Toivottavasti tätä ei jouduta koskaan käyttämään tositoimiin”, Marita sanoo.

Tällaisia tositoimia voisi olla hyvin tarttuvat taudit, kuten ebola ja SARS. (Salia voidaan muuten kyllä käyttää tehohoitopaikkana, kun muut paikat ovat täynnä.)

Myös psykologia pitää huomioida suunnittelussa

Käymme kurkkaamassa myös magneettikuvaushuonetta, jonne laitetta ollaan vasta asentamassa (kuten kaikkialle muuallekin täällä).

Olen itse ollut kuusi vuotta sitten magneetissa (lapsi oli perätilassa, katsottiin onnistuuko synnyttäminen), ja muistan, että se oli aika pelottava kokemus – vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään pelättävää. Oli kutenkin pakko kurkkia laitteeseen sisälle: no eihän se putki nyt erityisen ahdas ole.

Huoneeseen on kuitenkin tarkoituksella laitettu ulkoikkuna: vaikkei se nyt magneettikuvauslaitteen sisälle näykään, niin jo tieto ikkunasta saattaa auttaa potilasta. (“Ihminen tietää, että ulkomaailma on olemassa.”)

Magneettikuvauksen keskeyttäminen on tosi kallista, ja siksi potilaille pyritään tekemään mahdollisimman rennot oltavat.

Muunneltavuus pitää tulevaisuuden avoinna

Paitsi leikkaussalit, myös vuodeosastot on suunniteltu samalla tavalla. Vuodeosastokerroksia on neljä. Niistä syöpäosaston kerroksissa osa seinistä on lyijysuojattu, jottei radioaktiivista hoitoa saanut potilas säteile muihin ihmisiin.

“Vuodeosastot on rakennettu niin, että niiden käyttötarkoitusta voidaan tarvittaessa muuttaa. Emme voi tietää, millaisia sairauksia vaikkapa 2040-luvulla hoidetaan eniten”, Marita sanoo.

Sairaalassa on myös lääkehoitoyksikkö eli niin sanottu päiväsairaala, johon potilaat tulevat päiväsaikaan saamaan lääkehoitoa. Pisteitä on monia, ja ne on erotettu kauniilla puusermillä. Täällä potilas saattaa viettää 2–6 tuntia ja päästä yöksi kotiin.

Kauniita, toimivia tiloja, joihin en halua palata

Sairaalat ovat niin oma maailmansa. Ne ovat kiehtovia (miksi muuten katsoisin niin monia sairaalasarjoja), mutta nykyään sitä jotenkin vain enemmän ja enemmän ymmärtää oman kuolevaisuutensa. On todennäköistä, että jonain päivänä minä tai läheiseni on tuolla hoidettavana.

Siksi arvostan, että myös odotustiloista oli tehty kauniita. Vaikkapa puuportaat, joiden edestä aukeaa iso lasiseinä. Tai Siltasairaalan ruokala, jossa etenkin terassi on kaunis upeine maisemineen meren suuntaan.

Kahden ja puolen tunnin kierroksella opin ainakin sen, että sairaalaa rakentaessa täytyy miettiä valtavan paljon enemmän kuin jotain perus kirjastoa. Materiaalit vaihtelevat tarkoituksen mukaan (esimerkiksi leikkaussaleissa lattia ei saa yhtään johtaa sähköä), tiloissa pitää päästä liikkumaan niin rollaattorilla kuin sängyllä.

Täällä huomaa, että hoitajat ja lääkärit on otettu suunnitteluun mukaan.

Niin kiinnostavaa!

Kiitos jälleen kerran Raklille tämän kierroksen mahdollistamisesta. (Rakli on kiinteistön omistajien ja rakennuttajien järjestö.)