Suloiset elojuhlat ystävien ympäröimänä

Aikamoista syysangstailua tuossa perjantain postauksessa, jotenkin kuvittelin, että  syyskuussa olin vain jossain horteessa. Mutta sitten muistin, että kyllähän sitä kivojakin juttuja tehtiin!

Esimerkiksi ystäväni Inka ja Peksi pitivät aivan älyttömän ihanat Elojuhlat meille talonsa yhteistilassa. (Tällaiset upeat yhteistilat ovat muuten yksi syy sille, miksi välillä unelmoin uudesta asunnosta, jos ne on tyylillä suunniteltu ja sisustettu, ne on upea jatke omalle kodille.) Tosin tällaisia yhteiskäyttötiloja saa kyllä hakea, en ole nähnyt missään muualla kuin Jätkäsaaressa näin hienoja puitteita.

Menuun kuului alkumalja, kurpitsakeitto, foccacio, crepes kanttarelleillä, juustolautanen hedelmineen sekä herkullinen juustokakku. Ja tajunnan räjäyttävät viinit tietenkin. 

Tällaisina hetkinä kyllä tulee sellainen omahyväinen olo, että hitto vie kun on mukavaa, ettei ole enää opiskelija, jolloin hienot illalliskutsut tarkoittivat sitä, että tehdään yhdessä tortillaa ja jokainen tuo mukanaan yhden täytteen. (Toki tällä mentaliteetilllä tehdään edelleen ruokaa kavereiden kanssa, mutta silloin kyseessä ei ole ns fancy dinnerit.)

Että siitä tulee onnelliseksi, kun istuu pimenevässä syyskuun illassa ystävien ympäröimänä ja keskustelee muun muassa siitä, voiko menneisyyden ihmistä tuomita vai onko se vain anakronistista (ja kirjoittaa toki myöhemmin keskustelun lopputulemasta kolumnin Kirkko ja kaupunki -lehteen). 

Olen tuntenut tämän ystäväpiirin nyt kymmenisen vuotta, piirin naiset ovat Kirjakerhomme jäseniä, jota kautta olen kaikkiin alun perin tutustunut. Viimeisen parin vuoden aikana kirjakerho on erinäisten lisääntymisoperaatioiden vuoksi ollut vähän hiljaisempi, mutta onneksi tämän illan jälkeen muistin taas, miten mahtava koko Kirjakerho on ja päätin seuraavan kirjan ja kutsuin ystävät kuukauden päähän meille. (Otettiin Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu.)

Oli kertakaikkisen upeaa, että Inka ja Peksi järkkäsivät tämän loisteliaan illan jo toistamiseen, viime vuonna oli niin ikään ihanat juhlat. Tällaisista tulee sellainen olo, että pitäisi nyt laittaa lapsi hoitoon ja emännöidä taas itsekin juhlia! (Ennen Alppua olin kunnon juhlamaakari, nyt olen laiskistunut kamalasti, mutta se on korjattava!)

Kyllä elonkorjuuta nyt täytyy juhlia, ja ystävyyttä ja tulevia ihania juttuja!

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN