Timantit on ikuisiaaaaaa (toisin kuin uloste)

Hei nyt kaikki rummut soikoon! Sain vihdoin palautettua elokuussa julkaistavan tietokirjani käsiksen ensimmäisen version. Olo on aivan super duper huper helpottunut. Tämä kirja pilasi mun joululoman, koska jouduin koko ajan työstämään sitä päässäni. Työstäminen on aivan peräpeilistä. Mieluummin työstäisinkin ulostetta kuin tuollaista opusta, joka ulosteelta kyllä paikka paikoin tuntui.

No, tuli tässä nyt sitten samalla hoidettua kirjan markkinointi. Että ulostetta kovissa kansissa coming up!

Seuraavaksi Gummeruksella käsikirjoituksen lukee joku ammattilainen, joka lähettää minulle jossain vaiheessa valtavan määrän rakenteellisia korjausehdotuksia sekä toiveita siitä, mitä otetaan pois ja mitä kirja kaipaisi lisää. Mutta toivon, että lukemiseen menee ainakin viikko tai ehkä kaksi, jolloin voisin nyt tuulettaa päätäni ja ajatella aivan muita asioita sillä aikaa. Tämän jälkeen tulee vielä sitten yksi tai muutama editointikierros, jossa käydään läpi kielellisiä hommia. Lopuksi oikoluetaan. Elokuussa menee painoon.

Kerron tämän prosessin vain siksi, että sitten kun aikanaan toivon mukaan siitä ulosteesta on saatu hiotua timantti, niin on turha ottaa itse kaikkia krediittejä aiheesta. Oikeasti hyvät editorit pitävät tätä maata pystyssä. (Esimerkiksi Kaikki rahasta -kirja olisi jäänyt jakeluun työnimellään, Kaikki paskasta, jollei mahtava kustannustoimittaja Salla Seuri olisi laittanut sitä uuteen uskoon.)

Okei, helmikuun eka päivä, ja ulosteestapuhumisen kiintiö tulikin sitten jo tältä kuukaudelta täyteen.

Muihin aiheisiin.

Raisa aloitti nyt täällä meidän työhuone Folkella. Olen tästä aivan mielettömän iloinen! Paluu yhteisiin aamukahvihetkiin on tapahtunut – uskomattoman pitkän tauon jälkeen! Äidyn tässä ihan nostalgiseksi, mutta tuntuu että oltiin juuri äsken yhdessä Hauhontien työhuoneella ja suunniteltiin, että "pitää alkaa yrittää yhdessä ja yhtä aikaa toista lasta". (Keskustelin tosiaan toisen lapsen yrittämisestä ja sille sopivasta ajankohdasta enemmän Raisan kuin Josin kanssa, että koska meille sopisi. Meille tarkoitan minua ja Raisaa.)

Sitten kävi kyllä sillä lailla harmillisesti, että Didi syntyi siinä kuussa, kun Raisa alkoi odottaa Rudia. Niin tästä johtuen meille tuli sitten tällainen pitkä miltei kahden vuoden tauko yhteiseen työhuonehengailuun. Mutta nyt se tauko on takana, halleluja, ja olemme palanneet niin sanottuun normaaliin.

Ja muutenkin elämä on nyt tammikuun viikonloppu- ja iltatöiden jälkeen palannut normaaliin, eli että en todellakaan tee enää töitä yli neljänä päivänä viikossa, ja illat on varattu televiission katsomiseen. Ah, Aikuisia vielä pari jaksoa jäjellä. Niin ihanaa!

Minulla on hyvä tunne tästä helmikuussa!

Kuva: Tältä näyttää ihminen, joka on saanut juuri lähetettyä sähköpostilla monta kiloa ulos... tekstiä.