Tytön vai pojan lelu?

Onko saha tytön vai pojan lelu?Kun synnytyssalissa minulle nostettiin syliin tyttö (emme tienneet etukäteen sukupuolta), päässä kävi monia ajatuksia, ja yksi niistä oli: ”Hah! Nyt meillä on poika ja tyttö, ollaan sellainen naurettavan idyllinen Barbie- tai nukkekotiperhe.”Tämän puolen vuoden aikana, kun olen ollut pojan ja tytön vanhempi, minulta on välillä kysytty, onko erilaista olla tytön kuin pojan vanhempi. (Tässä välissä nopea pointti: emme tietenkään voi vielä tietää, mihin sukupuoleen lapset identifioituvat vanhempana, ja se on heidän oma asiansa, mutta puhun heistä nyt tyttönä ja poikana.)Alppu ilahtui ikihyviksi kuukausi sitten, kun hän sai nämä lastenrattaat (kaverini kaksi poikaa olivat leikkineet niillä kyllästymiseen saakka, joten me saimme ne). Niillä onkin sitten huristeltu täällä kotona vinhasti.Kyytiin mahtuu erinäisiä pikku epeleitä.Kai se jollain tavalla on erilaista olla tytön kuin pojan äiti. Ei niinkään nykyhetkessä, kun toinen on vasta puolivuotias vauva. Puhun molemmille aika lailla samalla tavalla. Meillä on esimerkiksi käytössä noin tuhat hellittelynimeä, ja jostain syystä moni niistä on aika ötökkäpainotteinen. Lapset ovat ”pieniä tuhatjalkaisen tossuja, muurahaisen munia tai toukan tuntosarvia”. (Ei mitään hajua, mistä tällainen dada on saapunut kielenkäyttöömme.) Kehun molempia fiksuiksi, kauniiksi, suloisiksi ja kilteiksi – eli heistä käyttämäni kuvaukset eivät juuri poikkea toisistaan.Mutta entä sitten tulevaisuudessa? Vaikkapa sitten, kun Didikin alkaa leikkiä ja haluta omia leluja? Nyt kun olen metsästämässä käytettyjä Cars-elokuvan autoja poikalapselleni, on hyvä hetki vähän tsekkailla omia ajatuksia siitä, mitkä ovat poikien ja mitkä tyttöjen leluja.

Check yourself before you wreck yourself

kuten suuri ajattelija Ice Cube on sanonut.Didin lelukaari on vaihtunut automatoksi.Tutkimukset nimittäin osoittavat, että sillä on väliä, minkälaisia leluja lapsellensa tuuppaa. Pojille ostetaan useammin toiminnallisia tai teknisiä leluja ja tytöille hoivaan tai taiteisiin liittyviä leluja, kertoo Planin tutkimus. Suomessa pojille annetaan enemmän fakta-aiheisia kirjoja ja tytöille satukirjoja.Miksi tällä on väliä? Kirjat, lelut ja leikit ohjaavat lasten ajattelua, mielenkiinnonkohteita ja sitä, mihin he ajattelevat pystyvänsä, eli mahdollisesti jopa urapolkua.Plan USA:n tutkimustulokset osoittavat aika hurjia tuloksia. Toki ymmärrän, että amerikkalainen kulttuuri eroaa vahvasti suomalaisesta myös tasa-arvon kannalta, mutta ehkäpä jotain osviittaa tästä saa: Pojat, jotka leikkivät lapsuudessaan enimmäkseen ”poikien leluilla” (autoilla, pyssyillä, supersankarihahmoilla jne.) eivät pidä tasa-arvokysymyksiä tärkeinä. Sen sijaan ”sukupuolineutraaleilla leluilla” (esimerkiksi legoilla, palapeleillä) leikkivät taas pitävät tasa-arvoa tärkeänä. (Juuri katselin tällä silmällä Iidan postauksesta hänen poikansa leluja: esimerkillisen sukupuolineutraaleja!)Tässä on tietenkin sellainen korrelaatio, että asenteet periytyvät vanhemmilta: Vanhemmat, jotka ajattelevat sukupuolista stereotyyppisesti, ostavat tietylle sukupuolelle suunnattuja leluja lapsilleen. Lapset omaksuvat asenteen ja aikanaan kasvattavat omia lapsiaan samalla tavalla.On myös kiinnostavaa, että tuon Suomen tutkimuksen mukaan vanhempien mielestä on ok ostaa tytöille ”poikien leluja” (esim autoja), mutta pojille taas ei kovinkaan mielellään osteta ”tyttöjen leluja” (vaikkapa prinsessamekkoja tai nukkeja). Tästä tulee mieleen, että kasvatetaanko tällä hetkellä poikia tiukempaan muottiin kuin tyttöjä? Se tekee hallaa poikien kehitykselle.Vuoroin ollaan raksalla, vuoroin leivotaan muovailuvahasta milloin mitäkin. Plan antaakin hyviä ohjeita siihen, miten lapsista kasvatetaan tasa-arvoisia:Niin tytöille kuin pojillekin kannattaa puhua paljon tunteista leikkien lomassa. Meillä esimerkiksi Samalaa välillä surettaa ja sitten Kaskon Myrsky voi lohduttaa.Kannattaa myös miettiä, onko lapsen kirjoissa, tv-ohjelmissa ja peleissä hyviä roolimalleja. Tähän en voi muuta kuin sanoa että juhuu Frozen! Tai ”Melikoo”, kuten Alppu kutsuu sitä. (Eli Let it go.) Onneksi nykyään on vahvoja tyttöesikuviakin, joita myös pojat fanittavat. Ja olihan niitä meidän lapsuudessakin: vaikkapa Mulan, Peppi, Heinähattu ja Vilttitossu ja niin edelleen. (Ja onneksi nykyään noissa Cars-leffoissakin on Cruz Ramirez, eli ns naiskilpa-auto – tai ainakin se puhuu naisen äänellä. Muuten on kyllä ankean miehinen tuo Autojen maailma.)Nämä eivät ole niin helppoja hommia. Joskus ei auta, vaikka itse päättäisi, että meidän perheessä kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti lapsia. Mitä vanhemmaksi tullaan, kyse on myös paljon kavereista ja ympäristöstä.Luin juuri kaverin sydäntäsärkevän FB-statuksen: Hänen 9-vuotias lapsensa oli saanut elämänsä ensimmäisen VR-pelin. Tästä poika oli riemastunut: ”Vihdoinkin joku mun kavereista vois haluta tulla meille kylään!” Perheessä ei ole ollut konsoleita ja pojalle ei ole haluttu hankkia Fortnite-peliä, mikä on johtanut siihen, että hän ei ole aina tervetullut poikaporukkaan. Joukkoon kuuluminen on ihan älyttömän tärkeää, ja siksi tuntuu masentavalta, että vääränlaisten lelujen takia ei pääsisi mukaan."Autoteline" on ollut sekä poikien että tyttöjen mielestä todellinen vetonaula.Myös Keke-apina viihtyy siinä.Toinen juttu on myös se, mitä olen itsekin vähän kriiseillyt, että mitä jos kaverit saavat valtavasti enemmän leluja kuin oma lapsi. Haluaisin pitää lelut minimissä ja ostaa niitä enimmäkseen käytettynä. Kun Euroopan parlamentti julistaa ilmastohätätilan, tuntuu irvokkaalta vain ostella jotain skeidaa lapselleen ja samalla tuhota planeettaa hänen altaan. Ja toisaalta taas, en halua että lapsi kokee, että muilla on aina enemmän ja kivempia leluja. No, onneksi tästäkin aiheesta voi yrittää jutella hänen kanssaan.Lisäksi, kuten olen ennenkin puhunut, on tärkeää opettaa lapselle empatiaa. Juttelemisen ja leikkien lisäksi se onnistuu ihan konkreettisilla teoilla. Vielä tänä jouluna Alppu ei tällaista ymmärrä, mutta jossain vaiheessa, kun alamme puhua hyväntekeväisyydestä, voisimme päättää antaa yhdessä vaikkapa lahjaksi koulutuksen sellaiselle tytölle, jolla ei ole siihen varaa tai lastenkirjoja pakolaisleirille. Tällainen taas opettaa perspektiiviä siitä, mitä meillä on ja mitä muilla ehkä ei. Mutta joo, tällaisetkin keskustelut pitää käydä rauhallisesti ja kiihkottomasti. On nimittäin tietenkin aivan järjettömän vaikeaa selittää, miksi meillä on miljoona lelua ja vaikka mitä ja toisilla ei mitään. En osaa selittää sitä oikein itsellenikään.Okei, en nyt halua mennä liian synkkiin vesiin uiskentelemaan, mutta vielä semmonen vinkki, että jos tänä Black Fridaynä kiinnostaa ostella jotain, niin suosittelen suuntaamaan Planin aineettomien lahjojen pariin:Planin aineettomia lahjoja voi ostaa netistä. (Tämä on myös aivan erinomainen joululahja: ei ole ns turhaa paskaa.)Lue myös:Minua ei hymyilytäTyttöjen kouluttaminen on ympäristötekoPlanin aineeton lahjakauppa on auki!