Ulkonäkö on valuuttaa, halusimme tai emme

Vaikkei olisi lukenut koskaan sosiologiaa (kuten minä), Bourdieun pääoman käsite saattaa olla tuttu. Pääoma periytyy, sitä voi vaihtaa ja yleensä kasautuu tietyille ihmisille – ja toisille ei.Ranskalaissosiologi puhuu paitsi taloudellisesta pääomasta (raha), myös sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta. Sosiaalinen pääoma on esimerkiksi verkostoja. Perittynä esimerkiksi vanhempien tuttavapiiriä (moni on saanut vanhempiensa avulla ensimmäiset kesätyöpaikkansa) tai itse ansaittuna ihmisiä, keihin on tullut tutustuttua. Sosiaalista pääomaa voi olla se, että joku Instassa suosittu kaverini shout outtaa minun Insta-tilin, ja sitten minä saan hänen kauttaan lisää seuraajia.Kulttuurista pääomaa taas ovat esimerkiksi tutkinto (institutionaalinen kulttuurinen pääoma), kirjahyllyn kirjat ja olohuoneen seinällä oleva taide (objektifioitu kulttuurinen pääoma) ja tietynlainen ulkonäkö (ruumiillinen kulttuurinen pääoma).Pakko taitaa kirjan sivuilta kiinnostavia kohtia, jotta voisi palata niihin myöhemmin.Näistä viimeisin, eli ruumiillinen pääoma, on mielestäni äärimmäisen kiinnostava asia.Tästä syystä luin ahmien vasta ilmestyneen teoksen Ulkonäköyhteiskunta – Ulkoinen olemus pääomana 2000- luvun Suomessa (Into kustannus 2018). Sen on kirjoittanut joukko taloussosiologeja ja mediatutkijoita Turun yliopistosta, eli Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila, Erica Åberg ja Kaisu Hynnä.Halusimme tai emme, niin ulkonäkö on tietynlaista pääomaa, jota voi hyödyntää elämässään.  ”Vaihtoa tapahtuu esimerkiksi palvelualan työhaastatteluissa, joissa työnantajan ja työntekijän välillä vallitsee monenlainen epätasa-arvo. Sitä tapahtuu leikkikenttien hiekkalaatikoilla, joiden reunalla äidit arvioivat toistensa statusta vertaillen sekä toistensa lasten vaatteita”, kirjan johdannossa sanotaan.Näinhän se on. Eräs tuttuni kertoi, että kun hän sai neljännen lapsen, häntä ei enää juurikaan kiinnostanut lasten tavaroiden kilpavarustelu. Niinpä hänen vauvansa istui kymmenen vuotta vanhoissa vaunuissa, ja vaatteet olivat vähän sinnepäin. Kun äitiporukka oli lähdössä risteilylle, häneltä kysyttiin varovaisesti, olisiko hänellä varaa muutaman euron Tallinnan-risteilyyn. Tuttuni oli äitiyslomalla korkean profiilin ekonomin hommista, eli hänellä ei todellakaan ollut pulaa rahasta. Muut äidit olivat vain kuvitelleet näin, koska lasta ei ollut puettu MiniRodiniin eikä hän kulkenut Bugiksilla. Hän ei lähettänyt varakkaan ihmisen signaaleja.Enkä voi edes syyttää muita äitejä. Olen ihan samanlainen: Olen joutunut henkisesti läpsimään itseäni, jotta en selittelisi Alpun tai Didin vaateyhdistelmiä muille äideille silloin, kun Tiki on pukenut lapset. Vaateyhdistelmät ovat olleet kummallisia, enkä ole halunnut välittää muille sellaista viestiä… että. Tai en edes tiedä, millaista viestiä. Että olen jotenkin mauton ihminen?On varmasti kymmeniä kertoja, kun olen saanut ihmisestä erilaisen ensivaikutelman kuin millaiseksi hän on paljastunut – juurikin ulkonäön vuoksi. Jos joku näyttää super hipsteriltä, saatan ajatella, että olen liian epä-cool hänen seuraansa. Ja sitten meillä onkin synkannut tosi hyvin. Välillä myös mietin, että saatan itse viestittää vaate-, meikki- ja kampausvalinnoillani olevani melko tylsä ihminen, vaikka sielussani olen oikeasti todella hauska ja kiinnostava!Kirjassa referoidaan Bourdieuta hyvin: Pääomassa kyse ei ole pelkästään siitä, onko yksilöllä tiettyjä resursseja. Kyse on erityisesti myös siitä, miten hyvin yksilö tuntee arvojärjestelmän ja vaihdon säännöt ja miten hyvin hän osaa käyttää niitä omien intressiensä mukaisesti.Ulkonäössä on paljon asioita, joihin voi vaikuttaa itse rahalla: vaatteisiin, meikkeihin, kampaukseen. Mutta toisaalta pitää olla myös tietoa siitä, minkälaista pääomaa missäkin piirissä arvostetaan.Kirjassa pointataankin hyvin, että pääoma on sidoksissa kenttään. ”Se, mikä on arvokasta ja vaihtokelpoista, määrittyy siis sosiaalisissa suhteissa, joissa valta ja yhteiskunnan rakenteet ovat aina läsnä.”(Tästä on pakko kertoa hauska esimerkki: Juuri viime viikolla erään ystäväni talvitakin vetoketju oli mennyt rikki ennen lounasta tyylikkään kulttuurityypin kanssa. Hän oli vähän hävennyt nuhjuista olemustaan, mutta sitten muistanut, että näkee minut lounaalla seuraavana päivänä. "Tästä minä saan Julialta pisteitä, kun olen totisesti käyttänyt tämän takin ihan loppuun asti", hän kertoi minulle. Ja niin saikin! Arvostin todella tällaista luonnonvarojen ja rahan säästämisen täydellistä liittoa. Eli: mikä on ulkonäössä arvokasta ja vaihtokelpoista määräytyy eri kentillä.)Entä sitten biologia? Monenlaiset kauneuskäsitykset ovat vaihdelleet aikojen saatossa (ruumiin koko, ihon väri) yleensä niin, että eliitti määrää säännöt, mitä pidetään kauniina. Toisaalta on myös universaaleja ja ajattomia käsityksiä kauneudesta, kuten kasvojen symmetrisyys, mainitaan kirjassa.Jos vaatteita ja meikkejä voi ostaa taloudellisella pääomalla, niin kehon muotoa ja kokoa on jo huomattavasti vaikeampi muokata. Toisaalta tässäkin on kyse resursseista: Kenellä on aikaa ja jaksamista treenata salilla pylly tietyn muotoiseksi? Eikä kyse välttämättä ole edes siitä, itse vaikkapa tällä hetkellä nyt vain priorisoin elämässäni pullan syömisen salilla käymisen ohi.Tässä tullaankin siihen, että sallimmeko sen, että "eliitti" (tuosta käsitteestä voisi puhua vaikka kuinka) määrittelee, mikä on kaunista, mikä on normi. Tässä netti on mielestäni toiminut upeana vapauttajana. Vaikkapa kehopositiivisuusliike on ottamassa valtaa pois eliitiltä: Määritellään me itse, mikä on kaunista – ja me saamme olla kauniita.Kirja on täynnä mitä kiinnostavimpia viittauksia eri sosiologeigin. Hahah, siinä kerrotaan muun muassa Silvia Hosseinin esseekokoelmasta Pölyn ylistys, jossa kirjoittaja kutsuu lifestyle-bloggaajia lifestyle-torakoiksi, jotka brändättyjen identiteettiensä avulla houkuttelevat paikalle toisia samanlaisia torakoita. Nauroin ääneen.”Kulutuskulttuurissa yksilön markkina-arvo määritellään sen perusteella, kuinka ajan hengen mukaisia hänen käyttämänsä kulutushyödykkeet ovat. Esimerkiksi kulloinkin kysytty sisustustyyli tai ruumiin koko ja muoto ovat jatkuvassa muutoksessa.”Mistä päästäänkin lempaiheeseeni: Mitkä kaikki normit tässä yhteiskunnassa lopulta tähtäävät siihen, että käyttäisimme rahaa ja kultttaisimme? Hyvin monet. Kuluttaminen ja ulkonäkö ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. (Lukekaa Emmi Nuorgamin erinomainen kolumni aiheesta.)Didinkin on aika alkaa opiskella taloussosiologiaa.Ah, tämä on aivan äärimmäisen kiinnostava teos, joka herätti niin monta ajatusta, että tämä postaus oli ennemminkin vain oksennus vähän kaikkea kuin syväluotaava selostus mistään. Suosittelen vahvasti Ulkonäköyhteiskunnan lukemista, sillä se tuo helpolla, kiinnostavalla ja humoristisellakin tavalla näkyväksi sellaisia rakenteita yhteiskunnastamme, jotka kaikkien pitäisi vähintäänkin tiedostaa. Ulkonäöstä nimittäin puhutaan yllättävän vähän sosiologisessa mielessä, kun ajattelee, miten järjettömän iso asia se on meidän kaikkien elämää.Ps. Kirjassa on myös viittaus minun blogipostaukseeni (sivulla 131) ja siinä minua kutsutaan feministibloggaajaksi. Olen syvästi otettu!Ps 2. Yksi noista kirjan kirjoittajista, Erica Åberg, puhuu insta storeissaan kaiken muun hauskan lisäksi näistä ulkonäköjutuista oivaltavasti ja niin hauskasti, että usein nauran ääneen. Hänellä taitaa olla suljettu ig-profiili, mutta ehkä hän suvaitsee lisää seuraajia, jos alatte seurta, who knows. Joka tapauksessa, fanitan!Lue myös:Meikkaaminen ei ole mustavalkoistaLyhyen miehen piina