Perheemme lähtee interrailille!

Me lähdemme huhtikuun puolivälissä kuukaudeksi interreilaamaan Eurooppaan, minä, Tiki, Alppu ja Didi!

Olen ihan kutkutuksissani tästä kaikesta!

Upeat vuoristomaisemat junan ikkunasta, uuden kaupungin rautatieasemalle saapuminen ja sieltä muutaman päivän päästä lähteminen, kauniit eurooppalaiset juna-asemat, yöjunassa nukkuminen, minimikantamuksilla selviäminen. Kaikki tämä tuntuu niin ihanalta seikkailulta.

Tiki jää huhtikuun alussa vanhempainvapaalle, minkä jälkeen me lähdemme pian.

Reittisuunnitelmamme ovat vielä vähän auki. Tällä hetkellä ajatuksena on tällainen reitti: Helsinki–Travmünde (Lyypekki)–Munchen–Insbruck–Verona–Genova–Marseille–Barcelona–Madrid–Lissabon–Hendaye–Pariisi–(Köln)–Berliini–(Lyypekki) Travemünde–Helsinki.

Osassa kaupungeista ajatuksena on olla pitkään, osassa tyyliin yksi yö, jotta junamatkoista ei tule liian pitkiä. Olen saanut aivan valtavasti inspiraatiota ja oppia Maata pitkin matkustavat -ryhmästä sekä Maata pitkin -sivulta. Sitä lueskelemalla tulee sellainen fiilis, että miksi matkustaisin enää millään muulla tavalla, kun tämä on niin kivaa!

Opin ryhmästä, että matkan hiilijalanjälki olisi pienempi, jos menisimme vain Turusta lautalla (mielellään Viking Gracella) Tukholmaan ja jatkaisimme sieltä junalla eteenpäin. Päädyimme kuitenkin tuohon lautalla Helsingistä Saksaan menemiseen, sillä ajattelimme, että 4-vuotiaan ja vauvan kanssa tuo alkumatka menee niin paljon helpommin yhdellä lautalla. Ja minua lohduttaa se, että kyseessä on rahtialus, joka liikennöi tuota väliä, oli siellä tällaisia vapaa-ajan matkustajia tai ei. Tämä meidän matkamme ei kuitenkaan varmastikaan jää perheen ainoaksi interrailiksi (ellei koko homma osoittaudu katastrofiksi), joten jatkossa saatamme valita tien Ruotsin kautta.

Euroopassa on harmillisen vähän yöjunia, ja meidän reitillemme niitä osuu Madrid–Lissabon sekä Lissabon–Hendaye. Tai no itse asiassa yöjunia on kyllä jonkun verran, tässä ruotsalaisessa blogissa on listattu hyvin reitit. Mutta minun puolesta saisi olla enemmänkin. Olemme muodostamassa reittiä sellaiseksi, että pisin junamatka kestäisi 7 tuntia (Lyypekki–Munchen), ja enemmän olisi sellaisia 3–4 tunnin matkoja, jotta lapsia ei ala ryydyttää meno. Haluan, että junamatkailu on nimenomaan kivaa, eikä sellaista tuskaista odottelua, että koska ollaan perillä.

Meidän pääkohteemme on Lissabon, sillä haluan vihdoin mennä moikkaamaan sinne rakasta ystävääni Saaraa (joka on kysellyt jo neljä vuotta, koska tulet). Lopulta Saara kirjoitti niin ihanan matkaoppaan kaupungistaan, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa suunnitella matkaa.

Olen ollut kolme kertaa reilaamassa: Sellaisen klassisen kuukauden mittaisen interrailin (Turku–Tukholma–Amsterdam–Pariisi–Nizza–Rooma–Firenze–Venetsia–Praha–Wien–Berliini–Malmö–Tukholma–Turku), Itä-Eurooppa turneen, johon kuului paitsi reilausta, myös bussilla menemistä (lensin Prahaan, kävin Bratislavassa, Krakovassa, Varsovassa ja Vilnassa ja tulin Baltian läpi bussilla Tallinnaan ja Helsinkiin) sekä interrailin Saksassa sinä talvena, jolloin olin Euroopassa vaihdossa.

Junalla matkustaminen muualla Euroopassa on erilaista kuin Suomessa, jännittävämpää ja eksoottisempaa. Maisemat ovat kiinnostavampia kuin vaikka Turku–Helsinki (joka on miltei metri metriltä minulle tuttu!). Lähtemisen ja saapumisen tunne on junalla matkustaessa taianomainen. Arvostan myös sitä, että junalla hahmottaa oikeasti etäisyydet ja sen, että nyt olemme kaukana kotoa.

Minua kiehtoo ajatus siitä, että Alppu tulee luultavasti jo muistamaan ainakin jotain tästä matkasta. Didi ei mitään, mutta hänelle voidaan sitten kertoa, miten hän kulki kantorepussa pitkin Madridin katuja. Voi että!

Suunnitelmat ovat vielä aika auki, junalippuja, majapaikkoja tai mitään muutakaan ei ole vielä hankittu (olen kyllä jo varannut passiajan Didille ja itselleni – omakin passini on mennyt jo pois voimasta).

Niinpä kuulisinkin ihan tosi mielelläni kaikenlaisia vinkkejä, jos olette reissanneet Euroopassa.Tällä hetkellä mietin esimerkiksi tällaisia juttuja:

Onko Veronan lähistöllä tai Pohjois-Italiassa jotain kivaa viinitilaa, jossa voisi olla yötä (voisi vaikka vuokrata auton juna-asemalta)? Missä päin Etelä-Ranskaa kannattaa pysähtyä, onko esimerkiksi tuo Marseille kiva? Tuleeko mieleen noista kaupungeista kivoja majapaikkoja, puistoja tai muuta tekemistä? Onko jokin kaupunki erityisen lapsiystävällinen? (Reittiä voi siis todellakin vielä muuttaa.) Entä asuuko kukaan tätä blogia lukeva ihminen reitin varrella, vieläpä sattumalta sellainen, jolla olisi lapsia?

Nimittäin mietin, että kuukausi on Alpulle pitkä aika olla leikkimättä muiden lasten kanssa. Hän herää viikonloppuisinkin aina kysymällä: "Kenen kaverin kanssa minä tänään leikin?"

Tämä interrail tulee eroamaan aiemmista reileistä muun muassa sillä, että budjettini ei ole 30 euroa päivässä majoituksineen päivineen (hahaha), emmekä aio nukkua halvimmissa mahdollisissa mixed dormeissa punaisten lyhtyjen alueella. En myöskään aio saapua Pariisin Gare du Nordille ja alkaa katsoa Let's Go -oppaasta, että mihinkä hostelliin sitä kokeilisi päästä ilman varausta.Itse asiassa ajattelin, että voisin varailla miltei kaikki majapaikat ennakkoon, koska lasten kanssa sitä toivoo kaiken menevän mahdollisimman helposti.

Suhtaudun matkaan ilman muuta myös realistisesti. Ystäväni on sanonut, että lasten kanssa matkailu on vain lapsiarjen siirtämistä vähän hankalampiin olosuhteisiin. Ja se voi aivan hyvin pitää paikkansa. Meille tulee varmasti kaikenlaisia hermoromahduksia ja muuta känkkäränkkää matkalla, ei kysettäkään muusta. Ja ajattelinkin bloggailla reissusta sillä lailla realistisesti, että mikä menee hyvin ja mikä taas ei, ilman sen suurempia siloitteluja.

Mutta ennen kaikkea uskon, että tästä tulee perhettä tiivistävä ihana kokemus. Saadaan olla yhdessä kunnolla, ja se tuntuu kivalta. Jännittää jo nyt tämä kaikki!

Mutta niin:

Otan kaikkia vinkejä ja fiilistelyjä ja kokemuksia ihan super mielelläni vastaan!