Vauva avaa joulukalenterin

Jouluhulluus se vain täällä nousee. Tänä jouluna olen avannut Alpun kanssa päivittäin kolmea eri joulukalenteria (minkä lisäksi olen itse pitänyt täällä Lilyssä omaa joulukalenteria).

Partiolaisten joulukalenteri meillä on ollut varmaan joka vuosi. Se on mulle täysin ehdoton, ostan sen aina pikkusiskoltani (nyt 11-vuotias) ja oikein arvuuttelen, mitä luukussa saattaisi olla. Alppu on kalenterista yhtä innoissaan kuin minäkin, se jaksaa rämpyttää niitä luukkuja loputtomiin. Näinä aamun hämärinä hetkinä, kun vain tuikut ja jouluvalot palavat, joulun henki oikein syöksähtää mun syömeeni luukun avautuessa.

Sitten me avataan myös tulitikkukalenteri. Mä olen itse askarrellut tuommoisen noin 20 vuotta sitten (ja sen on näköinenkin). Siskoni ja Alpun kummitäti Lotta oli löytänyt sen ja täyttänyt sen. Siinä on sekä yllätyksiä mulle (pinnejä, tarroja, karkkia, korviksia) että Alpulle (Alpun jutut ovat erillisinä paketteina, tähän mennessä on tullut muun muassa sukkia, nuppipalapeli, tonttulakki, käpy ja hauskaa rapisevaa kiiltävää paperia).

Kolmas on tuommoinen seurakunnan kotiin lähettämä kalenteri, jossa on kaikenmoisia hengellisiä kysymyksiä ja toiveita. Niitä Alppu on sitten pohdiskellut katse tuikeana.

Itse asiassa on neljäskin kalenteri. Se on Facebookissa tällainen melko psykedeelinen Kauneimmat joulurunot -runojoulukalenteri. Siellä on sellaisia melko happoisia runoja kinkkua syövästä jouluvarpusesta, Nasaretin nietoksesta ja hurskaasta joulutonttusesta. Voin suositella tätä kalenteria kaikille.

Mä haluaisin, että olisi muitakin tällaisia luukku-kalentereita. Koska mikä voisikaan tuoda ihmismieleen paremmin odotuksen jännityksen ja lumouksen kuin luukun avaaminen? Silloin kun olin pieni ja rakastin koulunkäymistä syvästi (?!!) tein joskus heinäkuussa itse itselleni kalenterin, jonka luukkuja sai avata sitä mukaa, kuinka monta päivää koulun alkuun on. Olen varmasti aiemminkin maininnut, että olin hullu lapsi.

Millaisia kalenteriviritelmiä teillä on?