Vauva matkustaa 1960-luvulle (näyttelysuositus)
Helsingissä on yksi hieno museo, joka jää usein paitsioon: Arkkitehtuurimuseo. Se sijaitsee Ullanlinnassa Designmuseon takana, ja ehkä juuri siksi en ole aiemmin käynyt siellä: näyttelyssä kiertämisen into lopahtaa design-kierroksen jälkeen. Mutta nyt oli toisin!
Kävin eräänä lumisena keskiviikkona kiertämässä Arkkitehtuurimuseon lokakuussa avautuneen 1960-lukunäyttelyn. Sain yksityisopastuksen ystävältäni, joka on näyttelytuottajana museossa. Innostuin kierroksella oppimastani tiedosta niin paljon, että päätin kertoa teillekin 1960-luvun arkkitehtuurin saloja. Suosittelen tätä näyttelyä ehdottomasti, sillä sen jälkeen aikaisemmin rumana pitämäni betonimörskät muuttuvat sielukkaiksi ja kiinnostaviksi luomuksiksi.
Arkkitehtuurimuseon rakennuksesta itsestään sen verran, että se on jännä talo: Siihen oli tarkoitus rakentaa "siivet" ympärille, mutta jostain syystä niitä ei koskaan toteutettu. Tämän takia talon portaikko tuntuu vähän turhan pompöösiltä. Rakennus on sisältä suojeltu, joten sitä ei kamalasti pysty muuntelemaan. Tämä on hyvä ja huono, koska olisihan kiva, jos Arkkitehtuurimuseossa voisi tehdä kiinnostavia arkkitehtonisia ratkaisuja.
Sitten 1960-lukuun! Tuolloin Suomessa elettiin kovaa kaupungistumisen aikaa. Kaupungit autoistuvat ja lähiöitä rakennettiin. Kovan rakennusbuumin tarpeeseen vastasi teollinen massatuotanto. Näyttely alkaakin betonimoduulin esittelyllä, josta tuli 1960-luvun jälkeen elementtirakentamisessa kaikki kaikessa. Huonekorkeus esimerkiksi vakiintui 250 senttiin, mikä osaltaan teki 1960-luvun asuintaloista hieman laatikkomaisia. Kun elementtistandardit oli päätetty, arkkitehtien kädet olivat asuntorakentamisen suhteen jokseenkin sidottu: rakennuksista ei voi tehdä minkä tahansa muotoisia, vaan kaikessa piti ajatella tuota tietyn mallista perusyksikköä. Ja tämä elementtirakentaminen on yhä voimissaan!
1960-luvun arkkitehtuurissa puhutaan betonibrutalismista, rakennuksia alettiin tehdä käsittelemättömästä betonista. Toisaalta tätä aikaa leimaa myös rankka kokeilevuus. Suomessa kuuluisia 1960-luvun rakennuksia ovat esimerkiksi Ympyrätalo (josta on hauskoja kuvia tuolla näyttelyssä), Porthania, Futura, Kalevankirkko ja Temppeliaukion kirkko. (Oppaani teki muuten kiinnostavan huomautuksen: Suomessa kirkot ovat olleet aina arkkitehtonisia edelläkävijöitä, suomalaisten kirkkorakennuksien suunnittelussa on ollut aina rohkeaa kokeilevuutta!)
Kun näyttelyssä oikein katsomalla katsoi noita betonirakennuksia, aloin nähdä tuon raakabetonin kauniina. Sisältä talot ovat värikkäitä (1960-luvlla sisustuksessa oli esimerkiksi Marimekko-buumi) mutta ulkoa simppelin mustavalkoisia. Oikeastaan noita 1960-luvun kerrostaloja parjataan turhaan: kun ne olivat puhtaan valkoisia aikanaan, ne olivat näyttävän näköisiä. Raakabetoni muuttuu kuitenkin vähän ankean näköiseksi Suomen sääolosuhteissa, siksi niitä rakennuksia ehkä nykyään vähän disautellaan.
On muuten jopa huvittavaa, että 1960-luvulla oli hirveä purkamisbuumi. Vanhoja hienoja rakennuksia purettiin 1960-luvun modernien rakennusten tieltä. Ja kuinka ollakaan, nyt 2010-luvulla taas näitä 1960-luvun laatikkotaloja puretaan. Se on sääli, ei kaikkea tarvitsisi aina tuhota uuden tieltä.
Arkkitehtuurimuseon ylimmässä kerroksessa on pysyvä näyttely arkkitehtuurin vuosikymmenistä. Tällaiselle taukille, joka erottaa juuri ja juuri 1950-luvun rakentamisen 1980-luvusta tuo on erittäin yleissivistävä kokemus.
Alimmassa kerroksessa taas on arkkitehtuurikirjasto, jossa on mieletön määrä kaikkia arkkitehtuurilehtiä. Lisäksi alimmassa kerroksessa on hauska lastennurkkaus, jossa vavvelit ja lapsot pääsevät leikkimään erilaisilla arkkitehtonisilla palikoilla ja leluilla. Alppunen olisi viihtynyt siellä vaikka kuinka kauan. Veikkaan siis, että mennään tuonne aika pian uudestaan.
Ai niin, Arkkitehtuurimuseoon kannattaa mennä lasten kanssa erityisesti ennen loppiaista, sillä nyt siellä on satojen lasten leipoma Piparikaupunki näytteillä. 10.12. siellä on jopa yleisötyöpaja, jossa pääsee itse rakentamaan 1960-luvun hengessä moduleista oman rakennuksen.
1960-lukunäyttely Arkkitehtuurimuseossa 19.2.2017 saakka