Vauva täytti seitsemän kuukautta

Tämä syksy on ollut yksi iso humpsaus. Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa joulu on ovella, ja vauvamme on muuttunut pienestä pallerosta isoksi pumperoksi. Tuommoinen seitsenkuinen on jo ihan iso tyttylä.Tuntuu, että olen nyt tutustunut häneen kunnolla. Ymmärrän esimerkiksi meikata kasvoistani vain nenän yläpuolella sijaitsevan osan, sillä tytyllä on tapana pusutella aggressiivisella hellyydellä leukaani ja poskiani. (Vielä imu ei ole aiheuttanut fritsuja, mutta veikkaan että se johtuu minun erinomaisista verisuonista, ei vauvan imun heikkoudesta.) Tiedän, että hän on iloinen aina siihen saakka kunnes ei ole, ja sitten hän sammahtaa alle viidessä minuutissa. Tämä on ollut kiva kuukausi.Didi on aloittanut sormiruokailun (koska minkään maailman lusikka ei tuohon suuhun mene). Toisaalta minusta tuntuu, että mitään muutakaan "kiinteää" ei mene suuta pidemmälle, mutta kyllä jotain on mennyt. Nimittäin yhtenä päivänä sydämistyin Tikille siitä, että hän ei riemuinnut kanssani vaikka siihen oli suuri syy: Vaipan tavara oli ihan hienoisen asteen tummempaa kuin aiempi moska. En voi ymmärtää, miksi Tiki ei yhtynyt hoosiannaa veisaavaan enkelkuoroon vaan sanoi lakonisesti: ”Hieno juttu.”Mutta Didi on hyvin iloinen ihminen. Hän nauraa herätessään ja melkein kaikelle mitä Alppu tekee. Esimerkiksi sille, jos Alppu yrittää nostaa häntä päästä syliinsä. (Toki pysäytän tämän operaation, mutta minua hieman lohduttaa tässä se, että siinä hauskassa lääkärin kirjoittamassa kirjassa se mainitsi, että sen jälkeen, kun on imukupilla ja pihdeillä kiskonut terveitä lapsia voimallisesti tähän maailmaan, häntä aina ihmetyttää vauvojen pään loputon varominen. Että kyllä se aika paljon kuulemma kestää.)Myös Didin kutittaminen on niin hauskaa, että meinaan räjähtää. Sieltä tulee sellaista matalaa naurua, vähän kuin joku pieni porsas röhkisi. Tai no, ehkä porsaat päästävät kimeitä ääniä. Mutta pieni matalaääninen porsas. Ei siis mikään BEIB-possu.Vauvan kasvu on tässä kuussa mysteeri, sillä mittausoperaatiota ei ole suoritettu. Toisin sanoen, ei enää neuvolaa joka kuukausi.Didi pyörii lattialla vimmatusti jokaiseen suuntaan, mutta minun mielestäni sitä ei voi kutsua vielä ryömimiseksi. Olen vaativa äiti, eikä mikä tahansa liikkuminen käy. Haluan nähdä puhtaita suorituksia ennen kuin laitan rastin ruutuun.Kuukauden paras taito on ehta jokellus. Etenkin kun yöllä herää sellaiseen iloluontoiseen "Dä dä däddä däddä dä dä!" -huuteluun, voi tuntea, että nyt vuorovaikutetaan.Olemme alkaneet harjata niitä kahta alahammasta, mitkä suusta löytyvät. On suloista, kun Alpulla ja Didillä on eri hammastahnat (0–2-vuotiaiden ja 3–7-vuotiaiden).Olemme iloinneet uudesta pääministeristä, Sanna Marinista, ja hänen ministerikollegoistaan. Tätä muistelemme Didin kanssa sitten myöhemmin. ("Että siitä se naisvalta sitten alkoi.")Didi on esiintynyt peräti kahdessa podcastissa. Mimmit sijoittaa -jaksossa ehkä vähän turhankin äänekkäästi (kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt olla tuolloin unessa, mutta ei ollut ja sen sitten kuulee nauhalta). TATin podcastjaksossa hän onneksi oli unosten mailla, joten ylimääräistä ölinää ei kuulu, vaikka tytty olikin paikalla nauhoituksissa.Pian vetäydymme viettämään Didrissenin kanssa hänen elämänsä ensimmäistä joulua. Se tuntuu suloiselta.Lue myös:Vauva täytti yhden kuukaudenVauva täytti kaksi kuukauttaVauva täytti kolme kuukauttaVauva täytti neljä kuukauttaVauva täytti viisi kuukauttaVauva täytti kuusi kuukautta