Vauva vipelsi läpi tammikuun

28 Feb

Written By

Kuulumiskatsaus vauvelin viimeisestä vauvakuukaudesta, eli tammikuusta on vielä tekemättä. Hyvin ehtii näin helmikuun viimeisenä päivänä!

Tammikuun alussa Alppunen täytti 11 kuukautta. Itse asiassa samana päivänä me laskeuduimme Bangkokiin ja vietimme koko kuukauden Thaimaassa. (Kuten tätä blogia ahkerasti lukenut on saanut tuta nahoissaan.)

Tämä oli juuri sopiva aika alkaa harrastaa vimmatusti seuraavia toimenpiteitä: Asioiden suuhun laittaminen (ja syylliseltä näyttäminen aina kysyttäessä: "Mitä sulla on suussa?"), kamikaze-konttaaminen (okei, 11-kuukautisena tuo ei enää samalla tavalla syöksähdä jyrkänteeltä alas kuin vähän pienempänä, mutta ei siihen todellakaan voinut luottaa), äiti äiti -hokeminen (tämä on oikeasti aika ihanaa!) ja pinsettiotteella syöminen (kun vaaveli laittaa riisiä suuhun omin kätösin, äidin silmät miltei kyyneltyvät ilosta).

Jostain syystä beebo taantui takaisin kaksiin päikkäreihin: aamu- ja iltapäiväunosiin. Suomessa se siirtyi takaisin yksiin uniin. Ehkäpä kuumuus tai se, että koko ajan mentiin ja tehtiin niin paljon, väsytti pikkuista.

Mitäs muuta tammikuuhun kuului? Perus arkea.

Luin kolme kirjaa

Knausgårdin Nelostaistelun (erinomainen, paljon noloja seksikohtauksia!), Saara Turusen Rakkaudenhirviön (esittää aika ankeassa valossa ihmiselon, mutta joskus tällaisia on kiva lukea) sekä Liane Moriartyn Öppnas i händelse av min död. Viimeisimmän kirjan luin yllätyksekseni ruotsiksi! Multa nimittäin loppui luettava Koh Lantalla, ja koska se oli ruotsalaisten paratiisi, niin luonnollisesti löysin sieltä hyvän dekkarin. Tulin uskomattoman omahyväiselle tuulelle, kun tajusin, että ruotsiksi lukeminen onnistuu edelleen. Tämä omahyväisyys antaa mulle voimaa arjessa.

Kuljeskelin kaikkialle vauva kantorepussa

Vauva ei suostunut olemaan yhtään vaunuissa. Ei yhtään. Eipä siinä, ei niitä vaunuja oikein noilla thaimaalaisilla kaduilla oikein kauheasti voinut käyttääkään. Matkarattaiden mukaan ottaminen oli iso fail. Sen sijaan tajusin, miten uskomattoman kätsää on kantaa lapsosta selässä, ja aionkin ensi kesäksi hankkia taaperokantorepun. Otettiin Tikin kanssa myös sellainen kuvasarja kuin "Alppu nukkuu merkittävissä kulttuurikohteissa". Aina kun saavuttiin johonkin, tyyppi veti zetoria repussa.

Taputtelin vauvavuoden

Vaikka Alppunen on edelleen niin hirmuisen pieni ja avuton ja höpsö, niin on se kuitenkin jo enemmän taapero kuin mikään vaavi. Tietyllä tapaa aina isompia lapsia nähdessäni ajattelen, että "sitten kun Alppu on noin vanha, se on jo tosi iso ja tiatava". Ja sitten kun Alppunen saavuttaa kyseisen iän (vaikkapa 12 kuukautta), niin ajattelen, että ihan pieni pumperoinen se vielä on. Ei todellakaan mikään iso poika. Heh, tässä on vähän sama kuvio kuin siinä, että nuorena ajatteli, että "30-vuotias on sitten todella vanha ja kokenut". Nyt kun täytän pian 30, tekee mieli nauraa näille ajatuksille. Omalla kohdalla kaikki tuntuu niin erilaiselta.

Hassua muuten, miten sitä niin nopeasti unohtaa edelliset kehitysjutut. Olin kirjastossa vauvojen loruhetkessä enkä olisi osannut sanoa, onko joku vauva 4 kuukautta vai 7 kuukautta. Niin hullua, miten vauva muuttuu vuodessa.

Mutta nyt kaikki haikeilu pois minusta, tätä on haikeiltu jo ihan tarpeeksi täällä blogissa. Kohti taaperoutta siis!

Jahas! Tässä oli tämä beebovuosisarja. Katsotaan, joskos raportoisin taaperovuotta samalla sekavalla meiningillä. Sinällän on hauska kirjata vähän näitä lapson kehitysvaiheita ylös, kun ne toden teolla unohtuvat kaikki tyyni niin nopeasti.

Hei kaverit, huomenna alkaa kevät! (Koska maaliskuun eka päivä on kevään virallinen alku.)

Mun ja vauvan kuulumisia tämän elämänsä ensimmäisen vuoden ajalta:

Paras tammikuu naismuistiin vauva -1 kk

Huuruinen helmikuu vauva 0 kk

Helpottava maaliskuu vauva 1 kk

Huhtikuu, ah! vauva 2 kk

Toukokuun herätys vauva 3 kk

Kesäkuu hujahti vauva 4 kk

Heinäkuu lompsis vauva 5 kk

Elokuu ja ihmisten ilmat vauva 6 kk

Syyskuussa vapauden tuulet tuivertelivat vauva 7 kk

Lokakuu herätti vauvakerhoilijan vauva 8 kk